Yksi Pentinkulman Päivien esikoiskirjailijaseminaarin kouluttajista on Erkka Mykkänen. Hänen Something not good -kirjansa luin muutama vuosi sitten, ja tykkäsin kovasti. Mykkäsen tuorein teos on Sellainen mies, joka sai aika paljon huomiota ilmestyessään.
Huomiota kirja sai omaperäisestä aiheesta: itsensä kanssa parisuhteessa oleminen ja ihmissuhteisiin keskittyvä pakko-oireinen häiriö ROCD ei ole jokaisen kirjan juttu. Muuten tämä kyllä on kovinkin nykymuodin mukainen: autofiktiota, joka pyörii oman navan ympärillä ja itse itselle diagnosoitujen ongelmien parissa. Jälkimmäistä en voi tulkita muuksi kuin tahalliseksi provosoinniksi ja ärsyttämiseksi, ei kukaan fiksu ihminen muuten tuollaista voi kirjoittaa. Ensimmäinen taas tarkoittaa sitä, ettei vaivauduta kuvittelemaan mitään, toisin sanoen kaunokirjallisuuden perusta ja lähtökohta jätetään huomiotta kokonaan. Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu päiväkirja tai laajennettu Imagen artikkeli tai pitkä essee, ei kaunokirjallisuutta niin kuin kirjastoluokitus väittää.
”Aattelitko koskaan tehdä töitä”, kirjan kertojalta kysytään. Sama kysymys tuli itsellenikin mieleen: useimmiten nämä ahdistustarinat kertovat ihmisistä, jotka ovat valinneet toimia perusporvarillisen kuvion ulkopuolella. Jokainen saa toimia aivan kuin haluaa, mutta jos erityinen elämäntyyli ahdistaa, ei siitä kannata alkaa ruikuttaa ainakaan julkisesti, vaan kantaa vastuu valinnoistaan.
”Katsokaa minua, olen kovin erikoinen ja erityinen!” Sen huonompaa lähtökohtaa en taideteokselle tiedä. Narsismi parantaa taideteosta yhtä vähän kuin sosiaalista kommunikaatiota tai yhtään mitään.
Jokaiselle tutut häpeän ja epävarmuuden tunteet kirjan kertoja kyllä sanoittaa hienosti. Melkoista hybristä osoittaa se, että kertoja ajattelee juuri meidän aikamme olevan erityisen tuhoisaa. Ainahan niin on ajateltu, ja jos ei ole, se johtuu siitä, että aika on oikeasti ollut niin tuhoisa ettei ajattelemaan ole ehditty.
Mutta.
Mutta entä jos kirja onkin suuri huijaus? Kannessa on kirjailijan pää, entä jos se on vain hämäystä? Jos tämä ei kerrokaan kirjailijasta itsestään? Jos kirjailija onkin neljän lapsen isä ja tuikitavallisessa parisuhteessa, ihan tavallisen naisen kanssa? Jos ajattelee näin, kirja saa aivan uuden, korkeamman hohteen. Se muuttuu kaunokirjallisuudeksi, jossa on aivan tyhjästä luotu yhden asian ympärillä woodyallenmaisesti jauhava hahmo, joka parodioi nykyaikaa. Siinä tapauksessa kirja on erittäin yhtenäinen ja vetävästi kirjoitettu, ja se on siis taiteellisesti kaikin puolin arvokas, erinomainen taideteos siis.
Sellainen mies on joko muodinmukaista autofiktiota tai hieno taideteos. Valitsen jälkimmäisen.
Minulla on lupa ajatella ja tulkita näin, miksi ei olisi, joten ajattelen ja tulkitsen näin.
Erkka Mykkänen: Sellainen mies
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!