Something not good kertoo Veikosta ja siitä, miltä tuntuu olla nuori aikuinen 2010-luvulla. Veikko opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja haaveilee runokokoelman julkaisemisesta. Elämä on sirpaleista, ja kirjassa ehditään vaikka minne: piknikille, runoklubille, mummolaan ja reppureissuille Thaimaasta Kiinaan ja Tukholmasta Amerikkaan. Ja kuten kirjan nimi paljastaa, asiat eivät oikein missään ota sujuakseen. Hakematta tulee mieleen että Veikossa on paljon kirjailijaa (s. 1988) itseään.
Tarinan sirpaleisuus näkyy myös kielessä. Mykkänen on tiiviin ilmaisun mies, siksi kirja on nopealukuinen. Ja hieno. Se on paitsi hauska ja koskettava tarina, myös komeaa kieltä ja ylistystä kirjallisuudelle. Välillä kerronta muuttuu kokonaan englanninkieliseksi, koska Wittgensteinin ajatuksen mukaan suhtautuminen toisiin ihmisiin ja maailmaan riippuu siitä millä kielellä ajattelee. Naissuhteet ovat tietenkin keskiössä.
Kun Veikko lähtee reissuun, häntä kaduttaa että pyysi kaverin mukaansa. Tämä kun on tyhmä, ja tyhmyys näkyy konkreettisimmin siinä, että "se ei ollut pakannut matkalle ainuttakaan kirjaa". Ihan totiseksi Mykkänen ei kuitenkaan lipsahda missään kohtaa: "Aino oli asiallinen tyyppi, jolla oli kunnioitusta herättävä runoilijan ryhti. Pää oli paljon edempänä kuin muu keho."
Ja silloin kun asiat eivät suju, moni kirjoittaja lähtee juoksemaan, tämähän on tunnettu fakta. "Yksinkertainen juttu: Pitää vain lenkkeillä, ja heti muuttuu lenkkeilijäksi. Lenkkeilijällä menee hyvin, lenkkeilijä ei ole, että yhyy, vaan että hoituu."
Vaikka Veikon maailma on epäonnistumista täynnä, tarinan perussävy on koko ajan lämmin. Tästä kirjasta jää hyvä mieli.
Erkka Mykkänen: Something not good
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!