Kirjailijaliiton lehdessä oli artikkeli, joka vei minut lukemaan Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan Kirjalliset väärennökset -opusta. Ja sepä onkin erinomaisen mielenkiintoinen kirja!
Kirjalliset väärennökset on vertaisarvioitu, eli tiukkaa akateemista tekstiä, mutta se ei suinkaan merkitse vaikealukuisuutta tai raskassoutuisuutta, ei ollenkaan. Kirjaa on helppo lukea ja jutut ovat erittäin vetäviä.
Väärennökset luokitellaan kirjassa kolmeen kategoriaan. Varsinaisissa väärennöksissää teksti, jonka alkuperä on muu, esitetään tunnetun kirjailijan tuotoksena. Plagiaatissa kirjailija lainaa ilman lupaa ja peitellen toisen kirjoittajan tekstiä. Kolmas väärentämisen laji on identiteettihuijaus, jossa kirjailijana esiintyy joku muu kuin tekstin tekijä tai jossa tekijä väittää olevansa joku toinen kuin oikeasti on.
Liikkelle lähdetään antiikista, mistäpä muualta. Antiikin runoilijat, näytelmäkirjailijat ja eepikot käyttivät materiaalinaan kaikkien tuntemia myyttejä tai kirjoittivat uusia versioita tunnetuista teoksista. Aina on siis kirjoitettu vanhan päälle.
Klassisessa latinankielisessä kirjallisuudessa sitaatteja ei tarvinnut merkitä tai perustella, koska tekstin tuottaminen perustui suhteellisen harvalukuisten auktoriteettien lainaamiseen ja koska kaikki latinalaisen kirjakulttuurin kasvatit tunnistivat otteet klassikoista.
Kalevalan tekemiseen innoitti Ossianin laulut, 1700-luvun puolivälissä julkaistu kokoelma skottilaista kansanrunoutta. Joka on väärennös.
Oscar Wilden kuoleman jälkeen on ilmestynyt paljon hänen tekemikseen väitettyjä kirjoja, väärennöksiä kaikki. Mutta ne ovat lisänneet hänen mainettaan jälkipolvien silmissä.
Ruotsissa ilmestyi vuonna 2006 Fabian Kastnerin romaani Oneirine, joka paljastui (tai niin tekijä itse ainakin väittää) kokonaan klassikkoteoksista poimituista sitaateista koostuvaksi, tekijänsä mukaan ”tilkkutäkiksi”. Se on siis radikaali yritys viedä äärimmilleen ajatus siitä, että kaikki kirjallisuus syntyy muusta kirjallisuudesta. Tämän kirjan vastaanotto oli ehkä kaikkein mielenkiintoisin luku tässä kirjassa. En ole aiemmin Kastnerista kuullut, joten luulin itseäni sivistymättömäksi. Pikainen kierros lähipiirissä paljasti, ettei Kastneria tuntenut kukaan muukaan. (Oneirinea ei ole suomennettu.)
Mauri Sariolan kirjailijakuvaa ei nykypolvi juuri tunne, joten on todella mielenkiintoista lukea hänen mielikuvituksellisista tempauksistaan. Ja tietysti tunnetusta Sariola-Sarkola-oikeustapauksesta.
Anja Kaurasen Pelon maantiede-kirjan herättämästä keskustelusta on myös paljon mielenkiintoisia ja huolella kerättyjä tarinoita ja yksityiskohtia.
Kuten arvata saattaa, tämän kirjan lukeminen innoitti minut kirjoittamaan edellisen postaukseni oman Lentotähti-romaanini lainauksista. Parhaat kirjat innoittavat ihmistä puuhailemaan kaikenlaista.
Sanna Nyqvist ja Outi Oja: Kirjalliset väärennökset. Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia
Gaudeamus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!