Viime viikkoina olen jättänyt tosi monta kirjaa kesken. Ei vain ole jostain syystä napannut. Jotkut olen bongannut kirjasomesta, jotkut lehtiarvioista. Somesta taisin Aki Ollikaisen Nälkävuodenkin löytää. Se ei jäänyt kesken, todellakaan.
Nälkävuosi on saanut useammankin palkinnon, eikä todellakaan syyttä. Se on upea kuvaus yhdestä syksystä, talvesta ja keväästä 1867-1868. Esittelytekstissä sanotaan, että ”Esikoiskirjailija Aki Ollikainen vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Ollikainen kertoo julman ja traagisen tarinansa koruttomasti mutta kauniisti, turhia paisuttelematta mutta sydämeenkäyvästi. Mataleena perheineen jää elämään pitkäksi aikaa lukijan mieleen.”
Näin on. Lukiessa aavistaa, että kirjoituskierroksia on ollut monta. Tällainen kokonaisuus ei synny kuin moneen kertaan kirjoittamalla, ja karsimalla. Samoin näkyy, että historiaa on opiskeltu - mutta minkäänlaista infodumppausta kirjassa ei silti ole, kuvaus on korutonta ja luontevaa.
Minulle tämä kirja osoittautui erityisen läheiseksi oman kirjoittamiseni takia. Samoin kuin Ollikainen, en ole halunnut kirjoihini niitä yleisimpiä suomalaisen kirjallisuuden asioita kuten omasta elämästä kertomista tai toisen maailmansodan aikaista historiaa. Paikoitellen Nälkävuosi liippaa jopa huikean läheltä oman Lentotähteni kerrontaa, aina tapahtumapaikkoja myöten. Ajankohta on sentään eri.
Niinpä ihmettelen, miten olen voinut käydä Lentotähden kanssa läpi peräti kolme kirjoituskurssia ilman, että kukaan kursseilla olisi vinkannut minulle Nälkävuodesta. Outoa. Tai saattaahan olla, että olisin lannistunut näin upean teoksen äärellä. Tai ehken sentään. Ja yksi vaihtoehto tietysti on, että joku on vinkannut, mutta minä en vain ole muistanut vinkkausta. Sellaistakin elämä on.
”Uhmakkaasti näyttää, että on tämän kurjuuden keskellä kukkinut joskus ilo, eikä se ilo kummunnut uskosta tuonpuoleisiin paratiiseihin vaan kaikesta siitä alhaisesta ja lihallisesta, jota varten Teo ajattelee lopulta kuitenkin elettävän.”
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!