Automatkojani on usein viihdyttänyt Erkka Mykkäsen Kirjoittamisesta-podcast. Fiksut ja mielenkiintoiset keskustelut saavat tylsän ajamisen tuntumaan mukavalta. Susanna Hast -jaksoa kuunnellessa ensimmäinen ajatus oli, että ei taas, ei taas tätä oman navan kaivelua ja omassa traumassa pyörimistä.
Keskustelu oli kuitenkin niin älykästä, että mielenkiinto Ruumis / huoneet -kirjaa kohtaan heräsi. Ajattelin, että käyn ainakin kurkkaamassa, millaista teksti on. Pian huomasin, että tämä täytyy lukea kokonaan. Jos nyt on pakko omakohtaisesta traumasta jotenkin kirjoittaa, se pitää tehdä juuri näin.
Olennaista on, että kirjoitetaan vierestä, sivustakatsojan näkökulmasta. Tässä trauma on kirjoittajan oma, mutta näkökulma silti sivustakatsojan. Itse tapahtumista, seksuaalisesta väkivallasta, ei kirjoiteta oikeastaan mitään, vaan teksti tekee esseistisen pyörteen niiden vierelle, ja sepä toimii.
Mitä se esseistisyys sitten tarkoittaa? No sitä, että on luettu paljon (Hast on tutkija), ja siteerataan paljon, ja muodostetaan näistä sitaateista yhtenäinen jatkumo. Koska lukeneisuus on mielenkiintoista, tämä kirja on mielenkiintoinen. Aihe voisi olla muukin, eikä tilanne muuttuisi.
”- - toistot ovat ainoa kertomuksen muoto, jonka tunnistan”, Hast kirjoittaa. Tämän kirjan muoto perustuu toistolle, koska muistot toistuvat ja piinaavat. Tylsää ei lukijalle kuitenkaan tule, koska uusia näkökulmia ja siteerattavia marssitetaan näyttämölle koko ajan.
Tavallisesta esseistiikasta tämän erottaa se, että viisauksien lähteiksi on kelpuutettu tv-sarjoja ja -ohjelmia. Se on outoa ja tavallaan raikasta.
Mistä sitten tietää, että tämä on hyvä kirja? No viimeistään siitä, että juoneton traumanpyöritys on hyvin vaikea lähtökohta romaanin kirjoittamiselle. Ja vaikean kirjoittaminen on arvokkaampaa kuin helpon. Näin yksinkertaista on kirjallisuuden arvottaminen.
”Rebecca Solnit kirjoittaa muistelmassaan, että raiskaus aiheuttaa neljä kertaa todennäköisemmin traumaperäistä stressiä kuin sota. Mutta me emme ole koskaan saaneet nauttia sankarimyytistä. Seksuaaliväkivalta on sotaa josta ei ole tehty suurta kertomusta historiankirjoihin. Sota naisia vastaan on järjestelmällistä väkivaltaa siinä missä muutkin sodat, eikä tämä ole mikään paljastus, mutta olen alkanut ajatella, miten merkittävää on se, että tämän sodan uhreilla ei ole yhteistä historiaa jonka he voisivat muistaa ja kertoa eteenpäin.”
Susanna Hast: Ruumis / huoneet
S & S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!