Tipoittain

Paljon on tullut taas luettua ja näin käsivaivaisena vähemmän kirjoitettua. Kerrallaan pystyn kirjoittamaan muutaman rivin ja sitten on pidettävä pitkä tauko. Se on hassua, sillä ensimmäistä kertaa en kiittele kohta kolmekymmenvuotista kymmensormijärjestelmäosaamistani. Tuon osaamisen ansiosta en mitenkään kykene kirjoittamaan vain tököttelemällä enkä yhdellä kädellä, vaikka käsivaivojen kuntoutumisen avainasioita onkin aivojen uudelleen opettaminen. Se taas on niin outo juttu, että voin vaikka jossain vaiheessa omistaa oman blogitekstin peiliterapialle tai muille jännyyksille.

Yöpöydillämme kirjapinot kasvavat ja luettujen kirjojenkin pinot, kaikeksi onneksi. Niistä on tulossa tarkempia arvioita, toki, mutta ehkä tässä välissä vähän yleisempää lukemiseen liittyvää pohdiskelua. Analysoinniksi en kehtaa sanoa.

Näin antikvariaatin omistajien tyttärenä näen kirjojen elinkaarta aika pitkälle. On jännittävää, miten nettiantikoiden – ihanat antikvaari.fi ja antikvariaatti.net – puutelistoilla näkyy takavuosien kirjoja ja miten joitakin nimikkeitä viedään käsistä. Nuo nettiantikat ovat siis kymmenien suomalaisten antikvariaattien yhteisiä järjestelmiä, joiden kautta löytyy lähes kaikki mitä etsitään. Minäkin olen täydentänyt niiden kautta lapsuuden iltasatukirjakokoelmaani ja tarjonnut hupaisia ja hitusen asenteellisiakin 70-luvun lukukokemuksia pöllämystyneille lapsilleni.

Ajanlaskussa ennen vanhempieni antikvariaatinpitoa kuvittelin Päätalohyllymetrit ja Laila Hietamiehen tiiliskivet lähes ongelmasaasteeksi enkä ajatellut, että kukaan tohtisi hankkia ihan vapaaehtoisesti kirjahyllyynsä Mitä Missä Milloin –opuksia. Vähänpä tiesin. Halutuimmat teokset ostetaan minuuteissa siitä, kun äitini naputtelee ne tietokantaan saataville.

Kirjan elinkaari siis voi olla varsin pitkä. Ehkä tällaisena tunteilevana ekohömppääjänä ajatus makulatuurikoneen kidasta on niin tuskallinen, että toivon jatkossakin kirjakaupoista puuttuvien opusten löytyvän edes jostain.

Aiemmin parjasin prismojen kirjamyyntiä, mutta sieltäpä löytyi alekorista jokin aika sitten tuo kuvan Anja Snellmannin Ivana B. hintaan 2 euroa. Pakkohan se oli ostaa.

Nyt lepuutan jälleen kättäni ja jatkan lukemista. Ihanan ja aivan liian nopeasti etenevän  luku-urakkani kohteena on Tommi Kinnusen upouusi esikoisromaani Neljäntienristeys. Nam!

*** Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ***