Monen monen vuoden tauon jälkeen tartuin Intiaaniin, parin vuoden takaiseen Varekseen. Kaikki yllä mainitut elementit olivat kirjassa läsnä, tietenkin. Mutta-sanoja tulee kuitenkin aika monta tähän perään. Ensinnäkin osa hauskoista jutuista on aika väkinäisiä. Ja nekin jotka ovat hauskoja pruukaavat vesittymään, kun niin kovin moni asia kerrotaan kahteen kertaan, siis tarkentavilla lauseilla, hiukan eri sanoilla, toisin sanoen siis.
Ja turhanpäiväinen pitkittäminen on seuraavankin mutta-sanan aiheena: kirjan kaksi tarinaa alkavat mielenkiintoisina ja kulkevat sitten rinnakkain, vuorovedoin, mutta crow-tarina ei oikeastaan mitenkään liity siihen Turku-tarinaan. Löysää on muuallakin. Lisäksi Mäki selittää asioita liikaa, lukijan pääteltäväksi ei jää oikein mitään. Näytä, älä kerro.
Turku-kuvaus on hyvää, ja sitä on mukava lukea. Eikä kirja kesken jäänyt, kyllä Mäki sen verran juohevasti kirjoittaa. Ja periaatteessahan paksu kirja on hyvä, kun sen maailmassa tulee viivähdettyä pitempi tovi, mutta.
Reijo Mäki: Intiaani
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!