perjantai 24. heinäkuuta 2015

Camilla Läckbergin uusin dekkari

Camilla Läckberg kirjoittaa taatusti koukuttavia ja riittävän paksuja dekkareita. Idylliseen Fjällbackaan sijoittuvissa kirjoissa ei ole puutetta henkilöhahmoista, joista onneksi monikin jatkaa kirjasta toiseen. Tästä syystä kirjojen järjestyksessä lukemisesta on Läckbergin kohdalla paljonkin hyötyä.



Mutta sen verran paljon näitä Erika Falck -dekkareita on ilmestynyt, että kaava alkaa olla selvä. Rikoksen taustat löytyvät historiasta ja lopussa vasta dramaattisten käänteiden kautta selviää kaikki. Tästä huolimatta aloin arvata - miten tämän nyt sanoisi paljastamatta liikaa - tapahtumien taustalla olevia tahoja vähän liian aikaisin. Ja pakkoko sen Erika Falckin on aina mennä yksinään jonnekin selkeästi vaaralliseen paikkaan? Aivan kuin tv-sarjoissa: jos poliisi menee yksinään, vastoin sääntöjä, johonkin paikkaan, tapahtuu taatusti jotain ikävää.

Camilla Läckberg on Ruotsissa varsin ristiriitainen hahmo ja superjulkkis. Hän on rakentanut omaa julkisuuttaan varsin määrätietoisesti, mikä ei näin some-aikaan ole ollenkaan vaikeaa. Koska luen paljon ruotsalaisia lehtiä, olen jostain syystä tullut seuranneeksi Läckbergin uran lisäksi hänen sosiaalista elämäänsä tarkemmin kuin ehkä olisin halunnutkaan.

Viime vuosikymmenellä Läckberg erosi puolisostaan ja lastensa isästä tavattuaan julkkispoliisin, jonka kanssa avioitui ja hankki lapsen. Sittemmin hän erosi tästäkin puolisosta, ystävinä, totta kai, ja seurustelee nyt lähes 15 vuotta nuoremman miehen kanssa, joka osallistuu Ruotsin versioon Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta, mikä on tietysti ollut mainiota polttoainetta julkkistoimittajille. Keväällä suurta kohua aiheutti se, että Läckberg poistui ovet paukkuen instagramista näillä jäähyväisillä:

"Så sjukt less på att alla ska ha åsikter om hur mycket, om vad, och om vem jag instagrammar. Så tar en paus från instagram nu så kan ni följa konton med bilder av solrosor och regnbågar istället. Have fun! Bye bye"

Instagram-tauko kesti viikon.                                                                                               6


Me Suomessa olemme onneksi jääneet näistä ruotsalaislehtien palstoilla ruodituista käänteistä pääosin pimentoon ja Läckbergin maine taitaa Suomessa olla pääosin dekkareilla rakennettu, mutta muistan kyllä jonkin suomalaisenkin haastattelun, jossa toimittaja oli kiinnittänyt huomiota siihen, miten Läckberg tviittasi ja jakoi muissakin kanavissaan kuvia ja muita tuntojaan lukuisia kertoja kesken haastattelun. Pari vuotta sitten tämä saattoi olla vielä Suomessa harvinaisempaa, mutta toisaalta Ruotsistahan kaikki uudet vaikutteet meille ovat aina tulleet. Tämäkin kirjabloggaus tviitataaan ja julkaistaan instagramissa, tietysti. Snapchatissä emme vielä ole, mutta sekin on harkinnassa. No ei ole. Kai.

Niin, tämä uusin dekkari. Mieluusti luin, tarina kantoi, tylsähkö ja arvattavissa oleva loppuratkaisu, vakkarihahmojen tarina eteni vain hiukan, Fjällbacka ei tällä kertaa esiintynyt mitenkään erityisessä roolissa ja totean vain, että kaikkien Läckbergin kirjoihin hurahtaneiden kannattanee lukea tämäkin, tietysti. Ja jos haluatte lukea hiukan viihdyttävää kirjailijataustamateriaalia ja ruotsin kieli sujuu, googleen vain hakusanaksi camilla läckberg ja johan löytyy. Ja jos ruotsi sujuu, suosittelen Läckbergien lukemista alkuperäiskielellä, sillä se tuo aina lisää vivahteita. Tämän kirjan luin tosin suomeksi, koska se sattui uutuushyllystä huutelemaan.

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Gummerus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!