Anna-Riikka Carlsonin kirjaa Eeva Kilvestä en ole vielä lukenut, mutta kun etsin Ihmisen ääni -sarjaa Storytelistä, ainoa tarjokas oli Eeva Kilven Ihmisen ääni. Epäilemättä Carlsonin teoksen vuoksi.
Tässä vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassa Kilpi kertoilee itsestään, perheestään, julkisuudesta, seksuaalisuudesta, rakkaudesta, onnesta, yksinäisyydestä ja vaikka mistä. Mökillä kesää viettävä Kilpi ei kaipaa ihmisjoukkoihin ja paljon hän pohtii vanhenemista - melkein viisikymmentä vuotta sitten, 48-vuotiaana.
Tähän voisi nostaa monenlaisia viisauksia, joita kirja tarjoaa viljalti. Nostan vain yhden, joka tuntuu minusta tarpeelliselta. Se on mielestäni vielä ajankohtaisempi nyt kuin 70-luvulla. Se liittyy lastentekoon, siihen, että mediassa on näkynyt viime aikoina paljon mielipiteitä, joiden mukaan näin huonoon maailmaan ei haluta tehdä jälkikasvua.
”- - aloin ajatella: Minä en halua synnyttää lapsia tällaiseen maailmaan. Luulen, että selväsanaisin päätös ajoittuu syksyyn -44, jolloin olin 16-vuotias.”
”Perhe-elämän eri vaiheet jo kutakuinkin koluttuani sanoisin, että perhe on tehtävä. Kenties se on ihmisen merkitsevin työ elämässä, me olemme vain niin epävarmoja siitä, koska ihmiselämässä ei ole mitään ehdottoman selvää ja luotettavaa; meiltä puuttuvat eläinten varmat vaistot ja siitä syystä ainoaksi mahdollisuudeksemme jää tiedostaminen tiedostamisen jälkeenkin. Loputon kuoriutuminen, jotta löytäisimme itsestämme edes jonkinlaisen kiinteän ytimen, muutamia perusasioita, jonka ympärille voimme lähteä henkilökohtaista elämäämme rakentamaan. Yksi tällainen perusasia on mielestäni äitiys.”
”Yhtäkkiä minä tajuan että toiveeni, kenties suorastaan perustoiveeni, on toteutunut: minun lapsillani on kotiseutu. On rauha. Ja ensimmäinen suomalainen sotaa kokematon sukupolvi on kasvanut aikuiseksi rauhanajan Euroopassa, 59-vuotiaassa Suomen tasavallassa. Tämä on sitä sukupolvea, jota minä en olisi halunnut synnyttää koska pelkäsin sen puolesta.”
Kilpi tarjoaa komeaa perspektiiviä nykypäivän epäilijöille.
Aina on pelätty, aina maailma näyttäytyy pelottavana paikkana. Mutta aina pitää olla toivoa.
Eeva Kilpi: Ihmisen ääni
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!