Luin alkuviikosta Leea Lakan Kapina pulpetissa -kirjan, jossa viitattiin mielenkiintoiselta vaikuttavaan kirjaan nimeltä Miksi lakkasimme lukemasta? No, tietenkin otin tuon kirjan luettavakseni, miksi ihmeessä en ottaisi. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä on, että myös Heikkilän kirjassa viitataan Lakan kirjaan. Olenko joutunut luuppiin?
No en ole, tuo ei ihan pidä paikkaansa, koska Heikkilä viittaa Lakan väitöskirjaan, jonka pohjalta kapinakirja on tehty.
Miksi lakkasimme lukemasta on tosi mielenkiintoinen kysymys, se pohdituttaa ainakin tätä opettajaa. Useimmiten koulussa, kun äikänopet päivittelevät viikoittain opiskelijoiden olematonta lukemista, mutta myös silloin, kun sattuu huomaamaan, että koulussa on paljon opettajia, jotka eivät hekään juuri lue. Kuka sitten lukee jos ei opettaja?
Lukeminen on arvotettu korkeammalle kuin yksikään toinen kulttuurinalue. Lukeminen ”tuntuu olevan eräänlainen kaikkia haastateltavia yhdistävä kruununjalokivi kulttuuriosallistumisesta puhuttaessa. - - Vain kirja onnistuu olemaan aito muistin ja mielikuvituksen jatke.”
Kirjablogin pitäjä ei oikein enempää voisi olla samaa mieltä.
Heikkilä on tehnyt kahdenlaista tutkimusta, määrällistä ja laadullista. Numeroiden valossa näkyy, kuinka lukemiseen käytetty aika vähenee koko ajan, se on tehnyt niin jo pitkään. ”Määrällinen tarkastelu osoitti, että suomalaisten vapaa-ajalla luettujen kirjojen määrä kaikkiaan vähenee 1980-luvulta nykypäivään tultaessa. Lukemisen väheneminen kuitenkin eriytyy voimakkaasti. Korkea koulutus ennustaa aktiivista lukemista, matala koulutus vähäistä lukemista. Nuorin ikäryhmä katoaa aktiivilukijoiden joukosta. Naiset lukevat kaikkiaan enemmän kuin miehet, ja ero kasvaa.
Haastatteluissa Heikkilä on sitten pureutunut ilmiöön yksityiskohtaisemmin, tutkimalla Pierre Bourdieun määrittelemän matalan statuksen väkeä; heitä, joilla on vain vähän kulttuurista pääomaa. Aineistosta löytyi kolmenlaisia lukemiseen liittyviä puhetapoja, jotka Heikkilä on nimennyt hyväksynnäksi, käytännöllisyydeksi ja uhmaksi. Ensin mainitut lukevat ja arvostavat lukemista, keskimmäiset hakevat itselleen hyvää oloa ja viimeksi mainitut inhoavat lukemista. Uhmaajatkin kuitenkin lukevat ainakin jotain, mutta riittääkö se? Ei riitä, koska lukematon putoaa yhteiskunnan kelkasta.
Ja elää vähemmän, niin kuin jokainen lukeva ihminen tietää.
Hyvän tutkimuksen ohessa tulee muutakin mielenkiintoista tietoa.
Tiesitkö, että kirja-ala on ensimmäisiä aloja, joilla työntekijöille on ryhdytty maksamaan tuntipalkkaa? Tai että kirjat olivat ensimmäisiä kaupallisia joululahjoja? Tai että kirjat ovat olleet ensimmäisiä tuotteita, joihin on laitettu viivakoodit? Minä en tiennyt.
Riie Heikkilä: Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta
Gaudeamus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!