Päähenkilö on teoreettista filosofiaa opiskellut Timo Kallio, joka ei oikein ole saanut elämän syrjästä kiinni: koulutusta vastaavaa työtä ei ole, eikä naista ole rinnalle löytynyt. Hanttihommissa hautausmaata hoitaessa ehtii miettiä monenlaista, esimerkiksi keksiä kuolleille ihmisille elämiä. Nämä elämät ovatkin ehkä kirjan messevintä antia. Vaikka Hotakaisen lause on nasevaa, tarkkaa ja oivaltavaa, on hän kyllä kirjoittanut parempaakin. Lopussa päähenkilön elämään syntyy toivoa, naisen muodossa tietenkin.
Vaikka kirja on pieni ja välipalamainen, Kantaja kertoo sittenkin aika isosta asiasta. Nimittäin parisuhteen merkityksestä elämän laadulle. Kun ihmislapsi käy koulua, hänelle syntyy helposti kuva siitä, että mitä paremmin ja enemmän opiskelee, sitä paremmin elämä sitten aikanaan sujuu. Ja lukiossa voi vielä syntyä täydellisen virheellinen käsitys siitä, että matemaattisilla taidolla olisi jotain merkitystä pärjäämisen kanssa.
Ei ole. Elämän laatu syntyy siitä, minkälaisen puolison itselleen sattuu löytämään.
Kari Hotakainen: Kantaja
Kirjakauppaliitto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!