Välipaloja

Toisinaan tulen lukeneeksi kirjoja, joista en viitsi tai jaksa blogata. Joskus kirjat ovat vaan jotenkin mitäänsanomattomia, vaikka saatan nauttiakin niiden lukemisesta. Niistä ei vain ole mitään erityistä kertomista. Ihan kivoja.

Juuri edellisessä blogitekstissä kirjoitin Carl-Johan Vallgrenin Varjopojasta, josta en ollut ihan ehdottoman vakuuttunut. Kelpo jännäri, mutta ei ihan eturivistä. Sama taisi käydä Katarina Wennstamin Petturille. Jälleen ruotsalainen jännäri (ehkä pidän niistä taukoa nyt...) ja hahmoiltaan ja juoneltaan ihan ok. Uusi dekkarisarja suositulta kirjailijalta (jolta tosin en ole mitään lukenut aiemmin). Viharikos, jalkapalloilija tapetaan julmasti hänen vaihdettuaan seuraa. Naisnäkökulmaa, seksuaalivähemmistöjä, lieroja miehiä. Tarina on hyvä ja yksityiskohdat ja juonen kuljettaminenkin onnistuvat, mutta ratkaisua pitkitetään turhaan. Lukija - minä ainakin - on valmis oikeudenkäyntiin jo aiemmin ja ronttimaisen rikollisen huono luonne on selvillä jo aiemmin.

Ruotsalaisen rikoskirjallisuuden faneille suosittelen Katarina Wennstamin Petturia, jos ei ole vaaraa ruotsalaisgenren yliannostuksesta.

No, jos vaikuttaa siltä, että alan pikku hiljaa kyllästyä ruotsalaisjännäreihin, niin Anna Gavaldan Parempaa elämää antoi toisenlaisen kokemuksen. Olen pitänyt kovasti Anna Gavaldan kirjoista ja nappasin mielelläni Parempaa elämää uutuushyllystä mukaani. No ei olisi pitänyt.

Kuva: Gummerus

Kirja kertoo kahdesta ihmiskohtalosta. Gummeruksen sivuilla todetaan näin:

"Parempaa elämää kertoo gavaldamaisen kepeällä otteella kaksi koskettavaa tarinaa aikamme ihmisistä, jotka pyrkivät valheellisuudesta kohti aitoutta."

Juu. "Kepeä ote" on kaunis ilmaisu. Jaksoin ensimmäisen tarinan, ihmiskohtalon ja juuri kun alkoi tuntua siltä, että tarina puhuttelee, se loppui ja alkoi uusi kohtalo, yhtä neuroottinen ja sitten en enää jaksanutkaan. Jep. Tunnustan, että jätin kirjan puoleen väliin, sitä ei usein tapahdu, mutta olen antanut itselleni luvan jättää kirjoja kesken. Joskus se jää harmittamaan, usein ei. Nyt ehkä aivan hitusen, mutta en vaan jaksanut. Ensimmäinen tarina oli mieleenpainuva mutta sen päähenkilö niin neuroottinen ja itsessään piehtaroiva, että siihen jäi. Joskus näinkin.

Katarina Wennstam: Petturi
Otava

Anna Gavalda: Parempaa elämää
Gummerus