Myös Varjopoikaa hehkutettiin kovasti. Näin jo ennakkomainontaa ennen kirjan ilmestymistä ja huomasin monen bloggarin napanneen kirjan heti sen ilmestyttyä. Minä törmäsin kirjaan vasta nyt, mutta vielä se oli uutuusstatuksella, onhan se kuitenkin tänä vuonna ilmestynyt kirja.
Carl-Johan Vallgren on takaliepeen mukaan "Ruotsin arvostetuimpia nykykirjailijoita". Niitähän riittää, sen saa lukea lähes joka kirjan takaliepeestä. Hän on tietysti myös kuvatailija ja muusikko, mistä tulee mieleen Erik Axl Sund -kirjalijakaksikko. Luetteko pienen epäuskoisuuden rivieni välistä?
Varjopojan tarinassa on mielenkiintoisia käänteitä, tarina vie mukanaan. Se ei ole pätkääkään ennalta-arvattavissa, mikä on erinomainen piirre kirjassa. Päähenkilö, Daniel Katz, ei ole mukava heppu ja horjuu lain väärälläkin puolella. Silti hän on hyvis, kuten kaverinsakin, joita onneksi löytyy. Katz lavastetaan rikoksen tekijäksi ja hän lähtee käpälämäkeen. Tie vie pitkin Ruotsia ja myös Dominikaaniseen tasavaltaan. Pidän kovasti korkean teknologian liittämisestä rikoskirjallisuuteen, remestelystä, etenkin silloin, kun taustatyö on tehty hyvin, uskottavasti. Lukijalle tulee tunne, että kirjailija on tiedeuutisensa lukenut ja vähän syvemmälle myös.
Varjopoika aloittaa Danny Katzin tutkimuksista kertovan sarjan, tietää kirjan takalieve. Kirjan loppupuolella osa tapahtumista saa päätöksensä, mutta selvästi Dannyn oma tarina sekä hänen toveriensa kohtalot jätetään avoimiksi, jotta jatkolla on jotain ideaa.
Lajissaan tämä ei ollut ihan parhaimmistoa, mutta hyvä kuitenkin. Luen varmaankin Vallgrenia lisää, kunhan kirjastossa törmään. Ruotsalaiset nyt vaan osaavat, tosin näyttävät osaavan myös toisiltaan inspiroitumisen.
Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!