Roope Sarvilinna on espoolainen perheellinen ortopedi. Hänen esikoisromaaninsa Kateissa on kaunis ja riisuttu kertomus veljesrakkaudesta, elämänvalinnoista, laivoista ja identiteetistä. Näin koruttomasti tämä uutuuskirja esitellään meille.
Kirjan päähenkilöinä on veljekset Juntunen ja Höntynen. Nuoruutensa he viettävät yhdessä, kunnes Juntunen katoaa Intiaan ja Höntynen menee ura-vaimo-lapset-kesämökki-linjalla. Näiden ääripäiden välille Sarvilinna sitten virittää teoksensa jännitteen. Eikä mikään ole ollenkaan yksinkertaista.
Kateissa on pirun hyvä kirja. Se käy erinomaiseksi esimerkiksi siitä, kuinka ylivoimainen kirjallisuus on kaikkien taiteenlajien joukossa: yksi ja sama teos voi olla hauska ja helppo ja samalla liikuttava ja koskettava. Mutta ennen muuta yksi ja sama kirja voi olla äärimmäisen viihteellinen ja kuitenkin samalla korkeatasoinen taideteos.
Musiikissa taide ja pop sulkevat toisensa pois, kaikki crossover-yritelmät ovat vain jompaa kumpaa. Tanssissa samoin. Elokuvissa risteyttäminen voi hiukan onnistua, samoin kuvataiteissa. Mutta vain kirjallisuudessa voi käydä näin kuin tässä on käynyt: Sarvilinnan Kateissa on monitulkintainen, monitahoinen teos, jonka ajatukset elämänvalinnoista koskettavat jokaista, mutta eivät kompastu suuruuteensa koska ovat kovin konkreettisia koko ajan. Painavasta asiastaan huolimatta Sarvilinnan teksti on helppolukuista ja se imee mukaansa, tämä tapahtuu heti eikä viidennelläkymmenennellä sivulla.
Kateissa on pirun hyvä kirja.
Roope Sarvilinna: Kateissa
Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!