Paha paikka oli minulla seuraavana lukuvuorossa ja siitä pidinkin paljon enemmän, suorastaan paljon. Se on Flynnin teoksista keskimmäinen.
Teräviä esineitä on Gillian Flynnin palkittu esikoiskirja, joka löytyi jokerilainaan (=pikalainaan) lähikirjaston uutuushyllystä. Ah, mitä synkkyyttä! Kirja oli luettava parilla lukukerralla, sillä se tosiaan vei mukanaan. Kirjan päätyttyä olin pitkän aikaa aivan poissaoleva ja ääneen huokailin, miten huikea lukukokemus Teräviä esineitä oli. Tomi ihmetteli, että mikä siinä nyt niin ihmeellistä oli ja hassua tässä on se, etten oikein osaa selittää sitä.
Kirja on synkkä, todella synkkä, mutta ei pelkästään aihepiiriltään. Kirjan hahmot ovat joko ahdistavia tai kieroutuneita. Päähenkilö, nuori toimittaja Camille Preaker, palaa vuosien tauon jälkeen kotikaupunkiinsa kirjoittamaan kahden nuoren tytön murhasta. Camillen äiti on kylmä ja tunteeton, sairaalla tavalla. Vanhat koulukaverit ovat pariutuneet keskenään ja etulehdessä mainittu Stepfordin vaimot tulee kyllä mieleen.
Pikkukaupunki on vain ahdistava. Näin mielessäni kaiken harmaana, pölyisenä ja hämäränä, ja sellaisena mielsin kirjan tunnelman ja se lienee päällimmäisin ajatuksenikin kirjasta, hyvässä mielessä kuitenkin. Päähenkilö inhoaa itseään ja lääkitsee oloaan toistuvilla bourbon-lasillisilla ja voi huonosti. (Siitä taas tulee suurinpiirtein Vares mieleen.)
Pahassa paikassa päähenkilöt olivat inhottavia eikä Teräviä esineitä tee tässäkään poikkeusta. Kun kirja päättyi, piti viimeiset parikymmentä sivua lukea uudelleen samalta istumalta, sillä loppu oli niin häkellyttävä vaikka kirja tavallaan osoitteli oikeaan suuntaan monta kertaa. Mutta silti.
Kirjan lukemisen jälkeen pidin pari päivää taukoa, sillä en vain kyennyt heti aloittamaan uutta kirjaa. Jos pidät hyvin kirjoitetusta ja intensiivisestä psykologisesta jännityksestä ja vinksahtaneista hahmoista, suosittelen synkästi ja lämpimästi!
Gillian Flynn: Teräviä esineitä
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!