Näitä mietin kun luin Mäen uusinta Vares-kirjaa Tulivuori. Onko Mäen kieli maneerista vai omaperäistä? Ärsyynnynkö liian helposti? Muistinko huolehtia verensokerini tasapainosta? Muistinko käydä suihkussa?
Luulen että kaikkeen voi vastata kyllä. Mäen kielessä toistuvat asiat voi lukija kokea ihan niin kuin itse haluaa: toisaalta kieli on erittäin helposti tunnistettavaa ja siis persoonallista ja omaperäistä, mutta yhtä lailla nämä alati toistuvat kielen keinot voivat ärsyttää, jolloin ne pitää tulkita maneereiksi.
Heinäkuussa luin Mäen Intiaani-kirjan, jota moitin pitkittämisestä ja löysyydestä. Tulivuori on tässä suhteessa paljon parempi, kirjan mitta ja tapahtumien määrä ovat hyvässä suhteessa. Äijäläppää heitetään tällä kertaa Teneriffalla ja lopussa langat niputetaan kauniisti yhteen. Ja vaikka lauserytmi ja idiomit välillä ärsyttävätkin, Mäen teksti kulkee hienosti. Vares jaksaa viedä mukanaan. Yhä.
Reijo Mäki: Tulivuori
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!