Kepler-pläjäys

Kepler-pariskunnan kirjat ovat saaneet kosolti julkisuutta ja uutuudet ovat keränneet kirjaston varauslistoille melkoiset jonot. Alkukesästä luin Joona Linna -sarjan ensimmäisen, Hypnotisoijan (siitä asiaa Kesäkoosteessa), ja siitä se lähti. Minua vainosi kirjaston uutuushyllyssä Kepler-sarjan uusin, Vainooja, sen verran isosti, että päätin lukea ensin välistä sarjan muut osat. Vainooja oli Ruotsin myydyin kirja vuonna 2014 ja se lanseerattiin Suomessakin poikkeuksellisen näkyvästi.

Projektini koki onnellisia hetkiä, sillä lähikirjasto jäi kuuden viikon kesätauolle ja sain Vainoojan kahden viikon pikalainaan kuudeksi viikoksi. Vainooja oli siis valmiina, varaamalla sain muista kirjastoista Tulitodistajan ja Nukkumatin. Kussakin kirjassa on reippaasti yli 500 sivua, joten lukaisin heinäkuun alussa reilussa viikossa kaksi tuhatta sivua Kepleriä, koska... jäin koukkuun.

Jäljellä on vielä yksi Kepler, näiden keskeltä ja taidan säästellä sitä vielä.

Mikä näissä sitten koukuttaa? Se, että ne eivät lopu kesken. Se, että tarina ei ole liian ohut eikä varsinkaan liian helposti arvattava. Se, että päähenkilö ei tee itsestään selviä asioita eikä selviä liian vähällä. Tänä sateisena kesänä pari tuhatta sivua ruotsalaista laatujännäriä oli oiva valinta ja on pakko myöntää, että tämän jälkeen perusdekkari tuntuu hetken aikaa hiukan laimealta.

Kirjojen lukemisesta on jo kohta kuukausi ja nytpä tuli kiire kirjoitella näistäkin, sillä palautan kirjat huomenna. Tässä välissä on uutisissa kerrottu mm. ikävistä tapahtumista Muhoksen koulukodissa. Tulitodistajan lukeneet saattoivat hätkähtää. Aihepiirit kirjoissa ovat ajankohtaisia mutta eivät päälleliimattuja. Joona Linna on inhimillinen poliisi, mutta hahmona paljon kulmikkaampi.

Kepler-sarjaa kirjoittava pariskunta, Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril, on näyttävä ja näkyvä pariskunta. Gotlannin dekkaripäivilläkin heidät voisi tavata. Ehkä sinne ensi vuonna?

Lars Kepler: Vainooja
Lars Kepler: Tulitodistaja
Lars Kepler: Nukkumatti
Tammi