Juice oli monta

Antti Heikkisen Juice-elämäkertaa Risainen elämä on kehuttu paljon, mutta en jaksanut vaivautua varaamaan sitä kirjastosta. Pari viikkoa sitten se lopulta pyörähti Jyrkkälän kirjaston tyrkkyhyllystä matkaan, ja vakuutti heti ensimmäisiltä sivuilta.

Parasta kirjassa on tietenkin Juice, jonka elämä on erittäin kiinnostava, ja jonka musiikin tahtiin on tapahtunut vaikka ja mitä. Tuuliajolla-kiertueesta tehdyn Saimaa-ilmiö -elokuvan (1981) katsoin varhaisnuoruudessani kymmeniä kertoja, ja musiikilliseen kasvamiseeni Juicella on ollut melkoinen vaikutus. Eikä vain 1980-luvulla vaan myös myöhemmin, esimerkiksi 90-luvun lopulla tärähti Pienestä pitäen, joka on yksi liikuttavimmista biiseistä ever. Viimeksi Juicea kuulin aamulla radiosta.

Antti Heikkinen ei Saimaa-ilmiön aikaan ollut edes syntynyt, mutta tapasi Juicen tämän viimeisinä aikoina. Tuollaisilla asioilla ei ole kuitenkaan elämäkertaajalle oikeastaan mitään merkitystä, merkitystä on vain kahdella asialla: sillä kuinka hyvin kirja on kirjoitettu ja kuinka paljon vaivaa sen eteen on nähty.

Heikkisen teksti on kohteensa näköinen, sujuvasanainen ja paikoin myös ilakoivan räävitön. Heikkinen on myös nähnyt isosti vaivaa, haastatellut valtavan määrän aikalaistodistajia Juicen kavereista soittajakollegoihin ja ministereihin. Kirja etenee musiikin ehdoilla, koko tuotanto tulee käytyä biisi biisiltä läpi, ja se on hienoa, ja Heikkinen onnistuu välttämään luettelomaisuuden kokonaan. Ja sitä tuotantoahan riittää, huikea määrä huikeita biisejä ja lisäksi viisitoista kirjaa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, Heikkisen kirja ei etene musiikin vaan Juicen tekstien ehdoilla, mutta nepä Juicen tuotantoa enemmän kantavatkin. Mikään sointuanalyysi tai sellainen ei olisi mielekästäkään.

Heikkinen osoittaa, kuinka vahvasti sidoksissa Juicen elämä ja tekstit olivat toisiinsa, ilot ja surut siirtyivät biiseihin melkolailla suoraan. Juicen maksakirroosivaihetta seurannut Hardwick-show (1989) löytyy YouTubesta kokonaan, ja sen katsottuani yllätyin kuinka narsistinen Juice oli. Hardwickille hän puhuu kuin Andy McCoy - minulle oli syntynyt kuva toisenlaisesta miehestä, fiksusta ja nokkelasta, joka on älykäs itseään korostamatta. Taitaa olla niin että Juice oli monta, niin kuin me kaikki. Mutta Juice ei ollut me kaikki, hän oli enemmän, ja tämä kirja on todella hyvä.

Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006
Siltala