keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Jännä mutta melkein jo nähty

Paljonko sinne ruotsalaiseen dekkarieliittiin mahtuu? Harmittaa, koska en ole ottanut erityisesti talteen aktiivisesti harrastamieni ruotsalaisten uutuusdekkareiden kansiteksteistä luonnehdintoja top10-sijoituksista tai muuten kärkikastissa olemisesta. Niiden mukaan Ruotsin Top10-listalle mahtuu vuoden aikana aika monta kymmentä kirjailijaa.



Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt ovat kirjoittaneet dekkarisarjaa jo neljän osan verran. Luottokirjastossani kiltti kirjastonhoitaja näytti minulle uutuuskirjapinoa ennen kuin kirjat päätyivät uutuuskaruselliin. Mykkä tyttö lähti mukaani enkä kadu valintaani.

Taattua ruotsalaista jännitystä, hyviä hahmoja ja juonenkäänteitä. Roistous oli hiukan pääteltävissä mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan.

Muttamutta. Mykkä tyttö kuulostaa tutulta. Siis mykkä lapsi. Joka piirtää. Piirtää kuvia rikospaikalta, koska ei kykene kertomaan roistosta. Kuulostaa tutulta, eikä edes ihan etäisesti. Jos olet lukenut "Millennium-trilogian neljännen osan", David Lagercrantzin Se mikä ei tapa, tiedät mitä tarkoitan.

Hjorthin ja Rosenfeldtin kirja on ilmestynyt viime vuonna, 2014 ja Lagercrantzin kirja tänä vuonna, loppukesästä. Yhtä kaikki, ruotsalaisten dekkareiden fanit kiittävät.

Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt: Mykkä tyttö
Bazar Kustannus

2 kommenttia:

  1. Genren sisällä kyllä taatusti toistetaan juttuja ja sorrutaan omiin kliseisiin, mutta ikävää, jos samanlaiset aiheet osuvat omalla kohdalla melko peräkkäin.

    Muistan itse, kuinka eräänä syksynä luin sattumalta peräkkäin neljä kirjaa, jotka kaikki käsittelivät insestiä jollain tavalla. Alkoi vähän tympiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkareita mahtuu maailmaan, joten todennäköisyys, että taas törmäisimme näihin samoihin aiheisiin, lienee kuitenkin aika pieni. Ja silti, hyvä kirjailija tuo aina jonkin uuden näkökulman.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!