Olennaisin ero länsimaisen novellin ja venäläisen kertomuksen välillä on se, että novelli on tarina siitä mitä on tapahtunut, kun taas kertomus on tarina siitä, mitä olisi voinut tapahtua mutta nyt ei tapahtunutkaan. Tässä näyttää siis olevan selkeä siirros lännestä itään: lännessä tapahtuu, ja toisessa laidassa esimerkiksi japanilaisessa novellitaiteessa ei tapahdu mitään, ja venäläisyys on jotain siltä väliltä.
Ja näin todella on. Järisyttäviä tapahtumia ei pidä odottaa, ja jos jotain annetaan ymmärtää, odotuksia ei välttämättä palkita. Kerrontatapoja mahtuu näin isoon kirjaan tietysti monia, mutta usein mukana on yhteiskuntakritiikkiä (esimerkiksi Vladimir Makaninin mainiossa kertomuksessa Kaukasialainen vanki), ja melkein aina venäläiskirjallisuudelle tyypilliseen tapaan hengästyttävä määrä vaikeasti muistettavia nimiä. Ja tietynlainen perinnetietoisuus on kaikessa läsnä, sellainen perinnetietoisuus, jossa klassikot ovat arvossaan ja elävinä. Saman olen havainnut venäläisessä musiikkikasvatuksessakin.
Ja hieno kokoelma tämä on. Jos haluaa luoda pikaisen silmäyksen siihen mitä Venäjän kirjallisuudessa on lähiaikoina tapahtunut, se käy helpoiten lukemalla tämä teos. Siksi minäkin tähän kirjamessuilla tartuin (arvostelukappaleeseen kun oli erityisen kevyt tarttua). Uutisia lukemalla voi päätyä luulemaan että itänaapurissa kaikki ovat idiootteja, mikä ei tietenkään ole koko totuus.
Antologian ilmeisin heikkous on kaikenlainen vuosilukujen puute: niitä ei ole missään, ei ensimmäistäkään. Tämän kirjan ilmestymisajankohtaa ei kerrota (se on 2015), eikä liioin yhdenkään kertomuksen julkaisuajankohtaa. Tarpeen kyllä olisi, kun mukana on niin nuoren polven kirjoittajia (Alisa Ganijeva, Anna Matvejeva) kuin klassikoitakin (Mihail Bulgakov).
Toisaalta, kaikkea voi sattua. Venäläisiä novelleja
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!