Tuota uutta kirjaa en ole lukenut, joten en osaa sanoa siitä touhusta mitään. Mutta kokonaan huomiotta on jäänyt se, että Itkonen on kirjoittanut profeetallisesti koko tilanteen jo kuusi vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaansa Seitsemäntoista.
Niin kuin Itkosen romaanit aina, Seitsemäntoista on niin sanottu lukuromaani: se on keskimääräistä romaania pitempi, ja siinä kohdataan paljon erilaisia asioita, joista syntyy oma maailmansa. Aluksi seurataan nuoren Henrikin ja hänen erikoisen ystävänsä Veskun tarinaa, joka paljastuu kirjailijan tuotokseksi. Toisessa osassa kuullaan sitten ensimmäisen osan kirjoittaneen kirjailijan mietteitä kirjoittamisesta ja etenkin siitä, miten kirjailija käyttää tosielämän elementtejä teostensa rakennuspuina. Kolmas osa jatkaa samaa tematiikkaa.
Aihe on mielenkiintoinen ja Itkonen kirjoittaa hyvin. Henrikin tarina on hyvä, sopivan pieni ja ihmisissä kiinni - mutta varsinainen aihe on kuitenkin kirjallisuus ja sen vastaanottaminen ja tulkinta.
Siitä Itkonen tietää paljon, ja viime päivien kohun jälkeen vielä enemmän. Oli todella erikoinen kokemus lukea tämän kirjan sivulta 240-242 kuvitteellisen kirjailijan vastine tylyksi kokemaansa kritiikkiin samaan aikaan kun uutiset kertoivat Itkosen uusimman kirjan aiheuttamasta polemiikista.
Profeetallistako? Ehkä, tai sitten henkistä valmistautumista siihen että kritiikki voi joskus olla tylyä.
Juha Itkonen: Seitsemäntoista.
Otava
Minäkin luin tämän kirjan juuri, ja se jäi mietityttämään mm. rakenteensa sekä kirjailijan identiteettiä ja ammattikuvausta koskevan pohdintansa vuoksi. Mielenkiintoinen teos, ja jollain tasolla nautin sen lukemisesta, vaikka henkilöhahmoista en juuri pitänytkään. Mutta totisesti, yhtäläisyyys tämän hetken tilanteeseen on kyllä erikoinen!
VastaaPoistaJuu näin on, ei ihan tavallinen juttu. Mutta mielenkiintoinen.
Poista