Miksi tietokirjallisuus on parempaa kuin kauno

Kaunokirjallisuuden lukeminen, se tekee hyvää ihmiselle. Siitä viisastuu ja saa kokemuksia ja näkemyksiä ja ymmärrystä ja tulee kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Suurin ongelma on, että jos lukee muuta kuin jollain tavalla juuri nyt ajankohtaisinta kirjallisuutta, on vaikea löytää keskustelukumppania. Kas kun kirjasta on järkevintä keskustella silloin jos se toinenkin on hiljattain lukenut sen saman kirjan. Harvemmin on.

Tietokirjallisuus hakkaa kaunon tässä suhteessa mennen tullen. Tietokirjallisuudesta voi ahmia mielenkiintoisia faktoja, joilla saa keskustelua aikaan missä tahansa porukassa. Ja aina parempi mitä vähemmän ne muut ovat lukeneet. Ja sitten voi päteä, jos sellaiseen tuntee vetoa. Tai vain kertoa hauskoja juttuja.

Olen havainnut parhaaksi tietokirjanlöytämistavaksi mustan selän metodin: mennään kirjastoon satunnaiseen hyllyväliin ja etsitään mustaselkäinen kirja, jossa lukee Terra Cognita. Tuon kustantamon listoilta löytyy aina kiinnostavaa luettavaa, melkein miltä elämänalueelta tahansa. Suosittelen metodia kenelle tahansa joka on kiinnostunut esimerkiksi kaikesta.

Jared Diamondin Kolmas simpanssi on "klassikon maineen saanut käänteentekevä, viihdyttävä ja ajoittain pelottava selvitys ainutlaatuisesta ja loistavasta ihmiseläimestä". Siinä hahmotellaan ihmisen kehittymistä ihmiseksi ja pohditaan lajimme erityispiirteitä ja ihmetellään ihmisen tuhovimmaa - ja lopulta pohditaan niitä toivon merkkejä, joilla voimme oppia menneisyydestä. Vaikka maapallo näyttää ihmisen toiminnan seurauksena kulkevan kohti tuhoaan, kaikki ei ole menetetty. Jos opimme menneisyydestä, tulevaisuutemme voi osoittautua vielä kirkkaammaksi kuin kahden muun simpanssin.

Ekokatastrofista, joka on tämän kirjan keskiössä, ei kovin paljon löydy noita alussa mainitsemiani hauskoja juttuja, mutta tästä kirjasta niitä kyllä silti löytyy.

Esimerkiksi se fakta, että miehet ovat keskimäärin 8 prosenttia pitempiä ja 20 prosenttia painavampia kuin naiset, kertoo että olemme "lievästi monivaimoinen" laji. Jos urokset ja naaraat ovat samankokoisia, laji on yksiavioinen, ja jokainen koiras saa naaraan ilman kilpailua. Moninaaraisessa lajissa useimmat koiraat jäävät ilman puolisoa, joten parhaiten menestyy isoin, siksi etelänmerinorsuissa uros painaa 1500 ja naaras vain 300 kiloa. Isoin äijä voittaa taistelun. Ihmisillä, kuten monilla muillakin lajeilla, on taipumus yksiavioisuuteen, mutta siitä huolimatta hiukan pitää varmistella omaa asemaansa hyppäämällä vieraissa.

Paras juttu on tietysti tieto siitä, että jätkä kuin jätkä hakkaa lähisukulaisensa komeasti kikkelin pituudessa: erektiossa olevan peniksen mitta on simpanssilla 7,5 senttiä, orangilla 4 senttiä ja gorillalla, siis kuvitelkaa gorillalla, naurettavat 3 senttiä.

Vähänkö on komiaa olla ihmismies.

Jared Diamond: Kolmas simpanssi. Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus
Suom. Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita