Aikamoista taistoa olivat alkumetrit, koska edellä mainitun lisäksi ensimmäiset novellit ovat minun mielestäni sen heikoimmat. Mutta jaksoin, ja lopulta pitää sanoa että ihan ok teos tämä on. Ei huono, mutta en sanoisi hyväksikään.
Tarinoissa on muutamia teemoja kuten epäonnistuneet ihmissuhteet, eksotiikka ja unet. Mutta yhteistä kattoteemaa en minä ainakaan löytänyt. Teos on siis hajanainen, siinä ensimmäinen synti.
Toinen synti on se, että teksti ei ole kovin kummallista. Esimerkiksi lyyrisyyttä tavoitellaan melko kliseisin kuvin: "Olen nyt ja tässä. Siinä kaikki. Arkkitehtoninen teos jonka perustuksiakaan ei ole valettu. Silti ihmiset näkevät minut. Muodostavat käsityksen minusta. Ohuesta riitteestä."
Antti Reini saattaa hyvinkin kirjoittaa vielä joskus erinomaisen kirjan. Olisi kannattanut odottaa hiukan.
Antti Reini: Neljätoistanollakuus
Like
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!