Kuva: Turkuamk.fi
Ennakko-odotukset olivat selvät: jos Taideakatemialaiset eivät tee Taidetta isolla T:llä, eli toisin sanoen äärimmäisen abstraktia ja vaikeasti avautuvaa haahuilua, ketkä sitten.
Juuri sellaisena esitys alkoikin. Näyttelijä-tanssija tuijottaa yleisöä ja liikuttaa hattua pöydällä. Hattu piirtää hiiliviivaa pöytään. Näyttelijä-tanssija suttaa viivan. Näyttelijä-tanssija piirtää ja suttaa lisää. Hän piirtää yleisön. Hän rimpuilee. Jahas. Että semmosta.
Ja kas, kohta kokonaisuus alkaakin hahmottua. Pöytä ja koko lavastus on maa, johon hiili piirtää aluksi ihmiset, sitten Stonehengen näköisiä rakennelmia; kaupungin. Tempo kiihtyy, ja Uschanov luo hienoja visuaalisia kuvia, komeimpana se kun taskulampulla varustettu näyttelijä-tanssija juoksee ympäri pöytää ja laittaa kaupungin liikkeeseen.
C merkitsee ainakin hiiltä ja ehkä näkemistäkin. Hiilijalanjälkiä maahan tekevä ihminen päätyy konkreettisesti etsimään tasapainoa ihmisen ja luonnon välillä, kun näyttelijä-tanssija roikkuu köysissä, joiden toisessa päässä roikkuu maata esittävä lavaste. Huipennuksessa mukaan tulee myös kuoro, joka improvisoi harmonioita, joissa dissonanssit hakeutuvat kohti kolmisointuja ja taas pois niistä, tasapainon etsintä on siis myös musiikillista. Loppu on ovelan monimerkityksinen, ihminen karkaa pois tai piirtää uudenlaisen viivan.
Vaikka viivoja piirreltiin, Anna Uschanovin lopputyö ei alleviivaa liikaa, vaan visualisoi ekologista ajattelemisen aihetta katsojalle. Meille molemmille tuli mieleen Avaruusseikkailu 2001, mikä ei ole ihan huono asia. Mona Krueger teki hienoa työtä antaumuksellisena ja tarkkana keskushahmona, ja Turun Yliopiston kuorolaiset improvisoivat harmoniansa niin taiten, että luulin niitä sävelletyiksi.
Ehkä olikin jo korkea aika päivittää käsitystä nukketeatterista, hieno esitys!
Anna Uschanov: C
Taideakatemian köysiteatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!