Suomemme heimo on toilailukomedia, jonka juoni koostuu vauvan sieppauksesta Rovaniemellä. Usean kertojan suulla tarina säikeistyy sinne sekä tänne, ja moniäänisyys toimii huikean hienosti. Tommi Kinnusen Lopottia on kehuttu sitä, kuinka hienosti siinä kuvataan sokean maailmaa, mutta kyllä Tervokin sellaisen hanskaa erinomaisesti, niin kuin tästä teoksesta käy ilmi.
Stadin slangisanakirja kädessä kirjoitettu pöljä nuorukainen Santeri Raappana on kirjan huikein hahmo, monitasoinen ja tietenkin hulvattoman hauska. Ja niin ovat ne muutkin. Paha- tai hyväsuisia näkökulmasta riippuen, aina sanavalmiina.
Huumori yhdistetään yleensä keveyteen, mutta Tervo ei ole kevyttä tavaraa millään mittarilla. Taidetta tämä on, ja vaativaakin. Tai mitä minä mistään tiedän, mutta tuo on hieno tapa ilmaista se etten aina pysynyt kärryillä kaikissa juonenkäänteissä kun lukutapahtuma pirstaloitui reilun viikon ajalle.
Seuraavaksi luen Peter Høegia, tai siis sata sivua on jo mennyt. Hänkin on hauska, mutta ihan eri lailla. Høeg sopii lapsillekin. Viihdyn silti.
Jari Tervo: Suomemme heimo
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!