Ruoki päätäsi

Valtakunnan ykkösoptimistin Esko Valtaojan kirjoja on mukava lukea. Niissä toteutuu erinomaisesti tieteen popularisoinnin ydinajatus, pään ruokkiminen (Jefferson Airplane on ilmeisesti Valtaojan suosikkiorkestereita) humoristis-kevyessä hengessä. Ne sopivat loistavasti myös jälkikasvun muokkaamiseen, omia poikiani ei ole kovin kovakouraisesti tarvinnut Valtaojan teosten ääreen patistella. Suosittelen muillekin, heti teini-iän huituvilla sopii alkaa kasvattaa maailmankuvaa leveämmäksi ja positiivisemmaksi näiden kirjojen avulla.

Niinpä on vain loogista että sain lapsiltani isänpäivälahjaksi Ihmeitä, ainoan Valtaojan joka hyllystäni puuttuu. Tässä kirjassa tekijä ihmettelee kaikenlaista, kieltä, taidetta, lakeja, kävelemistä ja sen sellaisia, mutta ainahan hän lopulta lipsahtaa omille teilleen eli tähtien ja maailmankaikkeuden pariin. Ja antaa lipsahtaa vaan, kaikkeudesta saa perspektiiviä ja siinä riittää ihmeteltävää loputtomasti.

Laajan lukeneisuuden ja ironis-propagandistisen pakanuuden yhdistelmä toimii mainiosti, ja Valtaoja on myös tekstin rytmityksessä mestari. Konkretiaa ja maalailua, teoriaa ja käytäntöä tulee kaikkea sopivassa suhteessa. Ihmeitä ei ehkä yllä ihan yhtä korkealle kuin Kotona maailmankaikkeudessa tai Kaiken käsikirja, mutta kyllä se lukea pitää.

Tiedän harmillisen vähän samankaltaisia kirjoittajia muualta maailmasta, lähimpänä ehkä Jared Diamond. Saa vinkata.

Esko Valtaoja: Ihmeitä
Ursa