Näin saat kustannussopimuksen

Helsingin Sanomat kirjoitti lokakuussa ison jutun siitä, kuinka suomalaiset tungeksivat kalliille kirjoittajakursseille. Jutussa pohdittiin, tarjoavatko kurssit kenties oikotien kustannussopimukseen. Näin ei taida olla, mutta se ei kurssien imua laimenna. Joku sieltä aina läpikin menee, kuten esimerkiksi Jussi Seppänen Kymmenottelullaan taannoin.

Toinen tällainen esimerkkitapaus on turkulainen Henni Kitti, jonka WSOY nappasi Turun yliopiston kirjoituskurssilta. Elävän näköiset on takakannen tekstin mukaan "esikoisromaani elämästä, joka kulkee kuin viestikapula eilisestä nykypäivään". Ja juuri sellainen tämä kirja on. Se kuvaa kolmen sukupolven tarinaa, jossa tapahtuu arkisia sattumuksia ja välillä aika erikoisiakin kuvioita.

Kitti kirjoittaa erinomaisen hyvin, hän kuljettaa tuorein kääntein tarinaansa. Monin paikoin vauhti on kova, lyhyet lauseet kantavat paljon sisällään. Kuten ihan alussa vaikka: "Sisko oli katsellut Alfredia pitkään. Perunanlaitossa, yhteisinä saunailtoina ja myymäläautossa. Sisko tuijottaa aivan kuin Alfred olisi joku muu kuin on. Yhtenä iltapäivänä Alfred sitten ymmärtää, mitä Sisko katselee, ja menee pihojen poikki hänen luokseen. Sisko vie hevostalliin, siellä hän rakastelee Alfredia." Mitään löysää ei ole.

Ja hetken päästä pysähdytään jonkun asian päälle, kerronta hidastuu. Rytmiä ja draaman tajua Kitiltä löytyy, samoin dialogit toimivat komeasti. Ajankuva ja erikoiset ammatit kuten eläintentäyttäjä kuvataan erittäin uskottavasti. Lukeminen on nautinnollista.

Kirjan ongelma on kokonaisuuden rakenne, se höltyy tarinan edetessä. Tuntuu että hahmoja on liikaa. Kitin ajatus lienee kuvata ihmiselämän pienuutta sukupolvien ketjussa, ja siinä hän kyllä onnistuu, mutta vielä tiukempi keskittäminen olisi saattanut toimia paremmin.

Ja sitten, puolivälin jälkeen tulee ihmetys ja oivallus. Homo mainittu! Kaksi keskeistä mieshahmoa löytää toisensa, ja homoseksuaalinen rakkaus astuu kuvaan. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä tai kamalaa tai kummallista. Mutta siinä on, että niin älyttömän monessa esikoisromaanissa on viime aikoina ollut ainakin yksi homoseksuaalinen hahmo mukana. Aihe on tärkeä, ja kirjat rakentavat tietä parempaan ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Mutta on niitä muitakin tärkeitä aiheita.

Minulla on tästä omakohtainenkin kokemus: voitin alkuvuodesta kirjoituskilpailun novellilla, jossa homoseksuaalisuus oli keskeisessä osassa.

Jos kirjoitat ja mielit kustantajalle, älä tuhlaa rahojasi kirjoituskurssiin. Paremmat saumat saat kun sijoitat tarinaasi homon.

Henni Kitti: Elävän näköiset
WSOY