Väritöntä ikäihmisen elämää

Joitakin vuosia sitten lukaisin Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen artikkelikokoelman Kirjoittamisen taide & taito. Nyt samaisesta lähteestä tupsahti toinen artikkelikokoelma nimeltään Kurinalaisuutta ja kuvittelua, ja tällä kertaa fokuksessa on tietokirjoittamisen jalo taito.

Kritisoin tuota edellistä teosta seuraavin sanoin: "Heikompia lenkkejä tässä kirjassa ovat muutamat artikkelit, joista paistaa yliopistomaailman sulkeutuneisuus: kun juttu alkaa diskursseilla ja konteksteilla, kirja kirpoaa heti käsistä. Jos ei ole oikeaa asiaa, ei tilanne yliopistojargonilla kohennu."

Tässä kirjassa on hetkittäin samaa vikaa - ja myös samat hyvät puolet: suurin osa tekstistä on oikein mielenkiintoista. Lukemisen arvoinen kirja siis ehdottomasti, esimerkiksi Petri Tammisen aforistisen tiivis artikkeli Aloituksia tai Anna Kortelaisen maanläheinen Käsi sydämelle ovat mainiota ja kaikin puolin antoisaa luettavaa.

Kirjan kohokohta ja sydän on kuitenkin Teemu Keskisarjan riemukas artikkeli Historioitsijan kokemuksia tositarinan etsimisestä ja kertomisesta. Se lähtee liikkeelle tuosta äsken mainitsemastani ongelmasta eli kielestä. Keskisarjan mukaan romaani ja tietokirja eivät kielen ja rakenteen suhteen poikkea toisistaan lainkaan, "hyvä rakenne ja hyvä kieli toimivat kaikissa teksteissä ja huono rakenne ja huono kieli taas upottavat minkä tahansa yritelmän. - - Millään ennakko-odotuksilla ladattu lukija ei koukutu, jos ensimmäiseltä sivulta pomppaavat esiin: performatiivinen paradigma, akkulturaation diskurssi, integraatiovetoinen yhteiskuntajärjestelmä, merkityksenantojen kehityskulku." Tekstissään Keskisarja myös näyttää tuon, ei ainoastaan kerro.

Sitten Keskisarja näyttää kädestä pitäen, miten tekstiin saa lisää kierroksia, eikä todenpuhuminen ole tekstin ainoa mahdollinen hyve. "Kiistaton totuus vaan on, että iso osa parhaista lauluista, tauluista, runoista ja romaaneista on syntynyt päihteiden avustuksella. Miksi tietokirjaileminen muka olisi poikkeus säännöstä? Haastatteluissa on nykyisin tapana vakuuttaa, että minun kirjoittamiseni vaatii kurinalaisia elämäntapoja, lenkkeilyä, joogaa, sienestystä ynnä muuta. - - Tippa ei tapa tositarinaa."

Ironinen ote pitää loppuun asti: "Itse vietän väritöntä ikäihmisen elämää, mutta jotakuta irtiotto voi auttaa syvimmässä itseilmaisussa ja lukijan koskettamisessa."

Keskisarja on syntynyt vuonna 1971.

Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen
Toim. Emilia Karjula ja Tiina Mahlamäki
Tarke kustantamo