No tietenkin se, että nuo aiheet on varattu Dan Brownille. Brownin tuore Alku tuo vastauksen kahteen peruskysymykseen: mistä me tulemme? Mihin olemme menossa? Ja sen lisäksi siinä ratkaistaan myös tieteen ja uskonnon välinen iänikuinen kissanhännänvetely. Aika riittävän kokoiset aiheet siis, jopa 450-sivuiseen kirjaan.
Alku saattaa hyvinkin olla Brownin paras teos. Kaikki hyvä on tallella. Kerronnan imu on huima, ja paikasta toiseen ravataan ahkerasti. Kirjan sivuilla tulee vastaan suuri määrä taidehistoriaa ja historiallisesti merkittäviä paikkoja kuten La Sagrada Familia tai Bilbaon Guggenheim-museo, ja mystisiä koodeja tietenkin. Päähenkilökin on vanha tuttu, Robert Langdon. Pulmia ratkotaan - tosin tästä kirjasta yllättäen tuntuu puuttuvan pääpahis eli se viimeinen suuri konflikti. Huippukohdassa sitä odottaa koko ajan, mutta turhaan.
Aiheena on tekoäly, joka on paitsi muodikas myös se, joka esimerkiksi loistavan waitbutwhy-blogitekstin mukaan tulee joskus meidät ja maapallon tuhoamaan, kenties jo varsin pian. Tuon linkintakaisen tekstin jälkeen Brownin teos saa hyytäviä lisäkierroksia, mikäli joku niitä vielä kaipaa.
Jos Brownin kirjoissa on joku kompastuskivi ollut, se on ollut infodumppaus. Kuvataidetta ja kirjallisuutta pysähdytään esitelmöimään tavalla jota yleisesti pidetään kaunokirjallisuudessa syntinä. Lisäksi tällainen esitelmöinti on tuonut Brownin dialogeihin teennäisyyttä ja elämälle vierasta sävyä. Ymmärrän tietenkin, miksi Brown on siitä huolimatta halunnut esitelmöidä: koska se on kiinnostavaa.
Ja koska Brown on nero, hän on tässä teoksessa keksinyt ratkaisun infodumppausongelmaan. Esitelmöinti on laitettu tekoälyn suuhun. Puhuva tietokone etsii tietenkin puheenaiheensa netistä, joten sen dialogiksi esitelmöinti on täysin luontevaa ja jopa ainoa mahdollinen.
Dan Brown: Alku
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!