Noin kymmenvuotiaat lapset valmistautuvat kirjassa joulun viettoon. Tarinan moottoriksi ilmestyy sijaisopettaja Suvituuli, joka antaa oppilaille erikoisen joulutehtävän. Sen seurauksena Taika ja ystävänsä Saana päätyvät etsimään vanhoja esineitä, jotka antavat oikein käytettynä omistajalleen taikavoimia.
Seikkailu käynnistyy hitaahkosti, mutta kulkee sitten kyllä mainiosti kuin potkukelkka lumella. Kieli on elävää, toiminta konkreettista, hahmot moniulotteisia, ja lopussa kaikki tietenkin selviää parhain päin. Paha ei saa palkkaansa, vaan hänenkin toimintansa motiiveihin suhtaudutaan ymmärryksellä.
Nuorimmaiseni on jo kolmentoista ikäinen eli ei ihan parasta kohderyhmää - ja vielä poika. Mutta eipä haitannut, mieluisia iltasatuhetkiä tämän teoksen parissa vietettiin monia. Kun teksti toimii, se toimii vaikka ei ihan parasta a-kohderyhmää oltaisikaan.
Jaana Lehtiö ja Helena Miettinen: Taika Valo ja Pelukylän pakkaset
Myllylahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!