Kirja on tosi muhkea, koska siihen on mahdutettu kaikki lapsuudesta lähtien, ja kauempaakin. Myös lukuisat kollegat ja ystävät saavat seikkaperäiset esittelynsä, mikä on ihan okei. Minä hypin ne yli, ja sama oikeus on jokaisella lukijalla. Siksi niistä on turha motkottaa.
Mutta vaikka kaikki ei ole aina kiinnostavaa, todella moni asia on. Loirilla juttuja riittää, onhan hän elänyt niin pitkään ja etenkin niin lujaa ja niin monilla erilaisilla urilla. Turhapurojen ja Leino-tulkintojen lisäksi pitää muistaa biljardi, jalkapallo, joululaulut ja vaikka mitkä.
Ja naiset ja viina, niistä syntyy aina mielenkiintoisia juttuja, enkä yritä olla ironinen. Kokeile lukea rinnakkain Antti Tuurin mitä tahansa omaelämäkerrallista kirjaa ja tätä, niin huomaat mitä tarkoitan. Loiri on tehnyt paljon myös aivan pöljiä asioita, ja vaikka ne eivät olisi ihan tottakaan, niistä syntyy hyvää tarinaa. Niin kuin vaikka se, jossa Loiri tulee Tulholmasta vähillä unilla ja puolikuntoisena muutenkin suoraan isoon nyrkkeilymatsiin Helsinkiin. Ei katsojaksi vaan ottelemaan.
Jari Tervo: Loiri.
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!