Turun kirjamessut käynnistyivät tutusti. Perjantai-iltapäivänä jonoja ei portilla ollut ollenkaan, mutta ihmisiä oli silti paikalla riittävästi että pääsimme suoraan messuhulinaan. Ehkä kymmenen minuuttia ehdin tyhjin käsin kulkea, kunnes oli jo kassi kädessä ja iso osa joululahjakirjoista ostettuna. Messuhaahuilu on mukavaa, ja aina tulee vastaan tuttuja. Mukavaa on myös istua kuuntelemaan satunnaisia haastatteluja.
Reijo Mäen uusinta Varesta ei kumpikaan meistä ole vielä lukenut, hän tarinoi tuttuun tyyliinsä. Kirja sijoittuu Kaliforniaan, vaikka kirjailija ei omien sanojensa mukaan matkusta lainkaan. Eräänlainen Waltari-Sinuhe-asetelma siis.
Muitakin haastatteluja kuuntelimme, suut hymyssä.
Päivän kohokohta oli bloggaritapaaminen. Siellä messujen ohjelmajohtaja Vilja-Tuulia Huotarinen kertoi mietteistään ja paljasti ensi vuoden teeman: tanssi. Se sopii oikein hyvin näin meikäläisen näkökulmasta, sillä bloggaritapaamisessa ja tanssitunneilla on sellainen yhdistävä tekijä että kummassakin olen yleensä ainoa miesoletettu.
Kirjailija Paula Havaste tarinoi pitkät pätkät uudesta teoksestaan ja myös niistä aiemmista. Hän työskentelee päivätöinään Heurekassa, ja pitkät kesälomat hän kuulemma kirjoittaa Saarenmaalla, jossa luonto on kaunis ja lähellä.
Keittiömestari Petteri Luoto kertoi Kauhamatkaaja-blogistaan ja näytti kuvia matkoiltaan, hän on asunut Meksikossa ja Kiinassa ja Amerikassa ja ties missä. Samalla saimme pientä purtavaa vatsojemme täytteeksi. Niin kuin yleensä, tämäkin tilaisuus huipentui kirjamuistiaisiin: jokainen sai ottaa sokkona kassin, johon eri kustantajat olivat laittaneet kaksi uutta teosta. Minä sain uuden Mielensäpahoittajan, enkä pahoittanut siitä lainkaan mieltäni.
Messut jatkuvat vielä kaksi päivää, Taina tulee raportoimaan Instagramin puolella niistä. Minä ehdin saada perjantaina jo kaiken mitä messuilta odotin: kirjoja ja yllättäviä kohtaamisia.
Turun kirjamessut 2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!