Miksi kaunokirjallisuus on olemassa?

Lukaisin tuossa pitkästä aikaa dekkarin. Kivahan sellaista on lukea ja jännittää ja saada murhaaja selville. Mutta kyllä on vielä kivampaa kun saa lukea ihan perusproosaa, kaunokirjallisuutta, jota eivät raamit ja kaavat sido. Jonka kieli on taidokasta ja muoto erilainen, ja jonka tarina kertoo ihmisistä.

Vaikka ei Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat ihan tavallisista ihmisistä kerro. Päinvastoin, se kertoo ihmisistä, joille tapahtuu aivan käsittämättömiä asioita, sellaisia jotka eivät ole ollenkaan todennäköisiä. Niin kuin taivaalta putoavan jäälohkareen alle kuoleminen tai lottovoitto kahdesti tai salamanisku viidesti. Näiden erikoisten asioiden kautta Ahava kertoo tavallisemmista asioista, ja siksi kirja on hyvä.

Se pistää ajattelemaan. Elämää, ihmisiä, itseä. Onnellisuutta. Siksi kaunokirjallisuus on olemassa.

Ihan täydellinen Taivaalta tippuvat asiat ei kuitenkaan ole. Kertojana on enimmäkseen lapsi, ja Ahava tavoittaa lapsen kielen ja maailman oikein hyvin. Mutta ei ihan täydellisesti, minun silmääni teksti paikoin putoaa lapsen rajojen ulkopuolelle. Mutta se on pikku juttu, kuten vaarini sanoisi.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus