Rutger Bregmanin Hyvän historia on erinomainen kirja, ihan parhaita tietokirjoja mitä olen lukenut. Bregmanin tuotannosta on suomennettu toinenkin kirja, joten siihen oli luontevaa tarttua seuraavaksi.
Ilmaista rahaa kaikille on julkaistu suomeksi vuonna 2018. Ainakin Sanna Marin on tainnut lukea sen, koska työpäivän lyhentäminen kuusituntiseksi on ollut hänen agendallaan vahvasti. Muista suomalaisista Osmo Soininvaara on kirjoittanut jo ennen Bregmania aiheesta kirjankin, ja Soininvaara on myös kirjoittanut ja puhunut paljon ilmaisen rahan eli perustulon puolesta.
Ensimmäiseksi on sanottava, että tämä kirja ei ole ollenkaan samanlainen täysosuma kuin Hyvän historia. On tässäkin punainen lanka, mutta langan ympärille kudotut tarinat ovat tylsempiä eikä niitä ole ollenkaan niin paljon kuin Hyvän historiassa.
Tässä kirjassa Bregman perustelee, miksi perustulo pitäisi ottaa käyttöön. Hän nostaa esiin esimerkkejä historiasta, ja ne ovat mielenkiintoisia: Yhdysvalloissa oli jo viisikymmentä vuotta sitten hyvin lähellä perustulon toteutuminen. Kongressissa se meni läpi. Mutta sitten perustulokokeilun huomattiin lisänneen avioeroja, kas kun perustulo vapautti naiset, ja niin vaiettiin moinen kummastus kokonaan pois olemasta. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että avioerojen lisääntyminen ei ollut totta, mutta perustuloasiaan ei enää palattu.
Jokainen eri puolilla maailmaa tehty perustulokokeilu on osoittanut, että nettovaikutus on positiivinen kaikilla mittareilla, myös taloudellisesti. Puhumattakaan koulutuksen lisääntymisestä, rikollisuuden vähenemisestä ja vaikka mistä. Missään sitä ei vielä kuitenkaan ole toteutettu kokonaisen valtion tasolla, mutta maailma tarvitsee utopioita, on Bregmanin pääviesti. Ilman niitä jumitamme paikallamme.
”Lyhyesti ja ytimekkäästi: on aika määritellä ’työ’ täysin toisin. Vetoomukseni lyhyemmän palkallisen työviikon puolesta ei ole vetoomus laiskottelun puolesta. Vetoan sen puolesta, että käyttäisimme enemmän aikaa asioihin, jotka ovat meille arvokkaita.” Elämän lopulla kukaan ei kadu sitä että teki liian vähän töitä, vaan sitä, ettei elänyt omanlaistaan elämää.
Myös koululaitokselle ja opettajille Bregmanilla on viesti. ”Tulevaisuuden koulutuksen ei tulisi valmentaa meitä vain työmarkkinoita varten vaan pohjimmiltaan elämää varten. - - Jos me muovaamme koulutuksen uusien ihanteidemme mukaiseksi, työmarkkinat seuraavat auliisti perässä. Kuvitellaanpa, että sisällyttäisimme koulun opetussuunnitelmaan enemmän taidetta, historiaa ja filosofiaa. Aivan varmasti taiteilijoiden, historioitsijoiden ja filosofien kysyntä kasvaisi. Tämä vastaisi John Maynard Keynesin vuoden 1930 unelmaa vuoden 2030 tulevaisuudenkuvasta. Lisääntynyt hyvinvointi - ja työn robotisoinnin kasvaminen - sallisivat meidän vihdoin ’arvostaa tarkoitusta enemmän kuin keinoja ja pitää hyvää hyödyllistä parempana. Lyhyemmän työviikon tarkoitus ei ole, että voisimme kaikki vain istuskella mitään tekemättä, vaan että voimme käyttää enemmän aikaa asioihin, joilla on meille oikeasti merkitystä.”
Tuosta on musiikinopettajan vaikea olla eri mieltä.
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille. Ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman.
Suom. Mari Janatuinen
Atena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!