keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Musiikkia, musiikkia - ja paljon muutakin

Olen aiemmin kirjoittanut, että suomalaisista kirjailijoista vain Juha Itkonen osaa kirjoittaa musiikista virheettömästi. Olin väärässä, Kjell Westö osaa ehdottomasti myös.


Tritonuksessa musiikkia on paljon, aivan läkähdyttävä määrä. Mutta mielenkiintoisesti sijoitettuna ja ilmiselvyyksiä välttäen: kirjaa lukiessa tuli moneen kertaan vaihdettua e-kirjasta YouTubeen kurkistamaan, millainen tuo ja tuo teos taas olikaan. Ja mikä parasta, musiikkia on monista eri genreistä.

Menestynyt kapellimestari Brander rakennuttaa Turun saaristoon valtavan, kirkkomaisen huvilan, ja hän tutustuu naapurissa asuvaan Lindelliin, joka on psykologi ja harrastelijamuusikko. Viisikymppisten miesten välille syntyy ystävyys, ja saaristokylän tapahtumien lomassa keritään auki kummankin menneisyyttä. Yhdistäviä kipupisteitä löytyy: vaikeudet kommunikoida jälkikasvun kanssa, hiipuvat uranäkymät, hankaluudet naissuhteissa, vanheneminen. Musiikki yhdistää, ja kumpikin jaksaa kiinnostua toisen näkemyksistä. Miesten ilot ja huolet ovat yleispätevää laatua, joten kosketuspinta lukijaan löytyy helposti. 

Kirjan alussa ei nähdä mitään erityisen suurta konfliktia, joka vaatisi kääntelemään sivuja. Konfliktina on lähinnä se, kuinka rikas ja kuuluisa tulokas sopeutuu elämään tavallisten pikkupaikkakuntalaisten kanssa. Juonen sijaan Tritonuksen pääosassa onkin musiikin lisäksi tunnelma, eikä sitä voi kutsua kovin valoisaksi. Surua ja haikeutta on ilmassa paljon, mutta Westö kirjoittaa kaikesta lämpimin kirjaimin.

Erikoinen ratkaisu on nimetä saaristopaikkakunnat keksityillä nimillä. Luin juuri Westön ja Itkosen kirjeenvaihtokirjan 7 + 7, josta käy ilmi, että Westöllä on mökki Nauvossa. Niinpä paikat oli helppo muuntaa mielessä kartalle: Olavus on Turku, Ravainen on Nauvo ja niin edespäin. Muut paikkakunnat kuten Mikkeli tai Helsinki ovat kirjassa omilla nimillään, enkä aivan ymmärrä mitä ratkaisulla haetaan saati saavutetaan. 

Toinen asia, joka laittoi miettimään, on sivuaiheiden paljous: koronapandemia on mukana (sen suhteen Westö on optimistinen, kirja sijoittuu ensi talveen ja kevääseen ja kesään, ja pandemia on kokolailla hävinnyt kirjan arjesta), ja muita uhkia riittää terrorismista punkkeihin. Tuntuu kuin Westö ei luottaisi ihmissuhteiden ja musiikin riittävän, pienempi olisi mielestäni ollut parempi.

Kjell Westö: Tritonus

Suom. Laura Beck

Otava


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!