Saimme kutsun Teatteri Akselin Tarpeettomia ihmisiä -näytelmän ennakkonäytökseen. Sepä mukavaa, ajattelin. Olinhan lukenut tuon Reko Lundánin romaanin joskus kaksikymmentä vuotta sitten. Mukava nähdä muistanko siitä jotain.
No enpä muistanut, mitään. Ensinnäkin en ole lukenut Tarpeettomia ihmisiä -nimistä romaania, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tarpeettomia ihmisiä on näytelmä, ja sellaiseksi alun perin kirjoitettu. Olen kyllä lukenut jonkun tai joitakin Reko Lundánin romaaneja, ja todennäköisesti nähnyt tämän näytelmän jossain, varmaan KOM-teatterissa. Että se siitä muistamisesta.
Tästä syystä tämä blogi on olemassa. Jotta muistaisin. Voi olla että joku muukin saa tästä jotain, mutta minulle tämä on ulkoistettu muistinjatke.
Teatteri Akselin tulkinta Tarpeettomista ihmisistä on kerrassaan mainio. Kaikki neljä näyttelijää (Tomi Aho, Linda Johansson, Rolle Ekroos ja Hanna Mehto) tekevät väkevät suoritukset. Yksikään rooleista ei ole helppo, koska tunteet ovat suuria ja niitä on paljon. Huonosti menee, on työttömyyttä ja köyhyyttä ja ihmissuhdeongelmia ja elämäntuskaa, ja huonoista asioista syntyy riitoja. Mutta on myös paljon hyvää, siksihän ihmiset toistensa seurassa ovat. Näyttelijöiltä onnistuu sekä suuri että pieni ilmaisu.
Ohjaaja Laura Hurme on rytmittänyt tapahtumat oivasti, ja näyttämöratkaisut toimivat muutenkin kaikin puolin. Näytelmän lokalisointi Turkuun on myös mainio ratkaisu. Musiikista vastaa tuttuun tapaan Jouni Lehtonen: haitarilla soitetuista hitaista riitasoinnuista koostuva äänimaailma toimii komeasti, se antaa puheelle tilaa. Sillä puhenäytelmä tämä ennen muuta on, puhetta on paljon.
Loppua kohti tempo kiihtyy, draama saa pontta. On armeliasta, että ihmisen muisti on näin huono kuin se ainakin minulla on, koska huono muisti takaa sen, että tälläkin kertaa Romeo ja Julia -loppuhuipennus yllätti. Varmaan samalla tavalla kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten.
Reko Lundán: Tarpeettomia ihmisiä
Teatteri Akseli
Ohjaus Laura Hurme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!