Näitä tarvitaan välillä

Synkähkön Ehtoolehto-rupeamani jälkeen kaipasin jotain muuta ja hetken mielijohteesta nappasin kirjaston uutuuskarusellista kyytiin Marian Keyesin Nainen joka varasti elämäni -uutuuden. Kirjan kannessa on glitter-korkkarit ja uumoilin kirjaa hömpäksi. No ei se ollut. Tai no, oli siinä kepeyttäkin, mutta vasta luettuani kirjan etsin lisää kirjailijasta, joka ei ole mikään esikoiskirjoittelija. Marian Keyes kuvaa itseään feministiksi, jonka mielestä huulipuna ja korkkarit eivät tee hänestä tyhmää. Mainio asenne. Fiksumpaa chick-litiä, siis.

Juu, kirjassa on hömppäelementtejäkin mutta niin taitaa olla ihan normielämässäkin. Raskas tai yhteiskunnallinen ei tämä kirja ole mutta aiheet eivät silti ole ihan kepeimmästä päästä.

Nainen sairastuu, menettää liikuntakykynsä, parantuu, eroaa, aloittaa uuden suhteen, julkaisee vahingossa menestyskirjan, rimpuilee toisen kirjan luomisen kanssa, kasvattaa teinejä, parisuhdekriiseilee ja laihduttaa. Aivan näin helppo ei kirja kuitenkaan ole vaan kaikessa on vakavampi vire ja lukija saa törmätä monesti kysymyksiin, joita rupeaa itsekin pohtimaan. Mitkä elämän valinnat vievät oikeasti johonkin parempaan? Saako näennäisellä helppoudella jotain parempaa? Mistä kannattaa luopua?

Booky kuvaa irlantilaista Marian Keyesiä mimmikirjallisuuden edustajaksi, se lienee chick-litin suomennos. Tätä uutuutta ei varmaan kirjaston normihyllystä bongaa ihan heti, mutta muuta hänen tuotantoaan varmaan löytyy kesän uimarantaseuraksi, jos haluaa hiukan fiksumpaa chick-litiä lukea.

Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni
Tammi