Tomi ennätti kirjoittaa viime perjantain Breaking the Waves -ensi-illasta, josta nautimme kovasti. Tarina oli raju, esitys on hieno ja koskettava ja näyttelijät ylittivät odotukset. 16-vuotias poikani seurasi esitystä mummin kanssa eri riviltä enkä nähnyt hänen reaktioitaan kaikkein hurjimpiin kohtiin, mutta synkimmäksi näkemäkseen hän sen mainitsi, ja hän on istunut teatterissa jo monet vuodet (isovanhempiensa seurana ensi-illoissa).
Saimme liput myös Tampereen työväenteatterin vierailunäytäntöön Mielensäpahoittaja ja poika ja sinne suuntasimme tuulisena eduskuntavaalipäivänä. Aamulla luin sähköpostistani, että esitykseen olisi saanut äkkilähtönä lippuja melkein puoleen hintaan ja mietin, että vaalipäivänä väki kenties keskittyy muuhun. Väärässä olin. Logomoon kävellessämme kulki kansaa samaan suuntaan kovastikin ja tupa oli täynnä.
Tämä Mielensäpahoittaja ja poika oli meille kolmas samoista kirjoista koostettu näytelmä. Aiemmin olemme nähneet Aboa Vetuksen pihalla Miniän ja Linnateatterin version Mielensäpahoittajasta, mainioita molemmat. Juuri viikko sitten katsoin äitini ja kahden nuorimman lapseni kanssa Mielensäpahoittaja-elokuvan mökillä ja suurin nautinto oli 8-vuotiaan raikuva nauru sekä hänen osuvat kommenttinsa ja kysymykset. Pitkään olen miettinyt kuopuksen pohdintoja siitä, miten kukaan haluaa elää menneisyydessä. Kiintoisa näkökulma.
Seijan Holman dramatisointi Tuomas Kyrön kirjojen Mielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike sekä Miniä pohjalta on moitteeton. Vaikka tarinat olen lukenut moneen kertaan ja nähnyt ja kuullut kerta toisensa jälkeen, naurattavat jutut aina vaan. Kuten koko yleisöä. Perjantain rankkuuden ja synkkyyden jälkeen oli mukava katsella samalla näyttämöllä herttaista keittiötä ja nauraa. Lattialämmitys. Jaakko Teppo. Peruna. Eskortti. Yleisö nauraa hekotti. Takanamme istuva pariskunta tosin keskusteli näytelmän käänteistä varsin kovaan ääneen ja rouva selitti parhaat kohdat varmuuden vuoksi miehelleen, jotta tämäkin tiesi nauraa oikeille asioille. Ehkä pariskunta oli sama, jolla oli pari vuotta sitten Kirsikkapuistoa katsoessaan taskumatti ja vissypullo katsomossa. (Emme mekään sitä selvin päin olisi katsoneet loppuun. Siksi lähdimmekin väliajalla silloin pois, kun ei ollut sitä taskumattia. Viime aikoina ei ole tarvinnut edes pohtia, lähtisikö väliajalla kotiin, kun teatterin taso on niin paljon parantunut.)
Niin, Mielensäpahoittaja ja poika on vallan mainio näytelmä. Esko Roine Mielensäpahoittajana on Antti Litjan veroinen murehtija. Aimo Räsänen poikana sopii mielestäni paremmin pojaksi kuin elokuvassa poikaa esittävä Iikka Forss. Tai ainakin hän sopii paremmin siihen mielikuvaan, joka minulle on tullut pojasta kirjojen perusteella. Iikka Forss on enempi hipsteri, tosin Mielensäpahoittajan maailmassa kuka tahansa riisiä syövä ja teetä juova kuuluu hipsteri-kategoriaan.
Mielensäpahoittaja ja poika on siis Tampereen Työväen teatterin vierailunäytäntö Turun kaupunginteatterin Logomo teatterissa. Jos haluaa nauttia laadukkaasta tamperelaisteatterista (sitähän se yleensäkin on, laadukasta), kannattaa kiirehtiä, sillä jäljellä on enää kaksi näytäntöä 3.5. Suosittelen, sillä naurua ei voi elämässä koskaan olla liikaa.
Mielensäpahoittaja ja poika
Turun kaupunginteatteri, yhteistyössä Tampereen Työväen Teatteri ja EP-tuotantoRooleissa Esko Roine ja Aimo Räsänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!