Kansiliepeen mukaan Melkein tosi tarina on "jännitysromaani, murhamysteeri ja myös metaromaani, kirja kirjoittamisesta". Näin on. Se kertoo neljästä nuoresta, jotka vuonna 1996 aloittavat luovan kirjoittamisen kurssin Lundin yliopistossa. Kirjoittamisen maailmaan uppoutuneet nuoret sekaantuvat murhaan: Ruotsin suurimpiin kuuluva kirjailija Leo Stark katoaa hämärissä olosuhteissa, ja yksi nuorista tuomitaan kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Kahdentoista vuoden päästä Zacharias Levin, yksi noista neljästä, saa potkut töistä. Perhekin hajoaa, joten hän muuttaa Tukholmasta takaisin äitinsä helmoihin. Joutessaan Zacharias alkaa kirjoittaa kirjaa opiskeluaikojensa tapahtumista. Hän ei itsekään tiedä, mitä lopulta tarkalleen tapahtui, mutta vähitellen kaikki alkaa selkeytyä.
Melkein tosi tarina etenee vuorovedoin vuoden 2008 nykypäivässä ja Zachariaksen vuotta 1996 kuvaavissa luvuissa. Mysteeri kuoritaan auki vähä vähältä, eikä lukijan tarvitse olla huolissaan: kirja on helppolukuinen, vaikka tarjoaa myös älykästä purtavaa.
Älypurtava syntyy metatasosta, luovan kirjoittamisen ideasta. Melkein tosi tarina käy jopa kirjoitusoppaasta, kaikki olennaisimmat kirjoituskurssien asiat tulee siinä käytyä läpi. Sekä isot asiat (kuinka pitää elää niin että siitä syntyy kirjoittamisen arvoista tekstiä) että pienemmät (esimerkiksi että vertauskuva on heikkouden ilmaus) käydään läpi.
Postmodernismista puhutaan, ja sitäkin kirja on allusioineen (en minä niitä tunnistanut, mutta väitetysti niitä tekstissä on) ja silmäniskuineen (kirjan kansi kuvaillaan tekstissä kahteen otteeseen, romaanin ihanteelliseksi sivumääräksi mainitaan 413, joka tietenkin on tämän kirjan sivumäärä). Ja kun Zachariaksen äiti sanoo, ettei kirja voi olla dekkari jos siinä ei ole poliiseja, tarinaan ilmestyy poliiseja. Vastaavia huomioita on lukijalle tarjolla paljon, mutta ei liikaa kuitenkaan, peippailuun Edvardsson ei sorru.
Melkein tosi tarina nousee lopulta ylistykseksi kirjallisuuden voimalle. "Ihmisellä on merkillinen kyky kuvitella olevansa ainutlaatuinen, kuvitella että se mitä hänelle tapahtuu ei olisi tapahtunut miljoonia kertoja miljoonille muille. Se on tietysti meidän onnemme, muutenhan kirjallisuudella ei olisi mitään merkitystä. Nyt voimme kertoa samoja tarinoita, joita on kerrottu jo tuhansia vuosia, ja saada silti lukijat tunnistamaan niistä itsensä ja kokemaan, että heissä on jotain ainutlaatuista ja erilaista."
Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina
Suom. Tiina Ohinmaa
Like
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!