sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Lörpöttelyä Brasiliasta

Eteläamerikkalaista kirjallisuutta ei ole kovin paljon tullut luettua, yhtäkkiä ei mieleen muistu muita kuin joskus kauan sitten lukemani Sadan vuoden yksinäisyys. Siksi oli mielenkiintoista lähteä tutustumaan brasilialaisen Luiz Ruffaton juuri suomennettuun teokseen Lissabonissa muistin sinut.


Lissabonissa muistin sinut on kummallinen kirja. Siinä ei ole juuri lainkaan kappalejakoja, ja lauseet ovat älyttömän pitkiä. Tekstissä on paljon lihavoituja ja kursivoituja sanoja, ja ainakaan lihavointien merkitys ei auennut minulle lainkaan. Varsinaista dialogia ei ole.

Mutta ei tämä mitään kokeellista kirjallisuutta silti ole, vaan ihan helppolukuinen. Pienikin se on, vain 130 isolla painettua sivua. Ruffaton kieltä voisi parhaiten kuvailla sanalla lörpöttelevä, lauseen alussa ei voi ollenkaan arvata mihin se päätyy. Teksti polveilee ja assosioi ja tarttuu sivulauseisiin ja jatkaa niitä kunnes taas hyppää johonkin toisaalle. Ja silti pysyy kasassa, ei näillä sivuilla ole mitään ylimääräistä vaikka aluksi siltä vaikuttaa.

Ehkä kerrontatavassa on jotain eteläamerikkalaista, koska muistelen Sadan vuoden yksinäisyydessä olleen jotain samankaltaista. Tai sitten yleistän katteettomasti. Tai muistan väärin.

Vähillä sivuilla kerrotaan nuoren Sérgion tarina. Hän kasvaa köyhänä pienessä brasilialaisessa kylässä ja lähtee etsimään parempaa elämää Portugalista. Haaveita on paljon, ja matkan varrella Sérgio huomaa että hänenlaisiaan on monia muitakin. Elämä köyhänä on vaikeaa, mutta niin kauan kuin on toivoa on myös elämää.

Kirjan alussa huomautetaan, että "tämä on vain kevyesti editoitu versio kaikesta siitä, mitä Sérgio de Souza Sampaio (s. 7.8.1969 Cataguases, Minas Gerais) kertoi neljän lauantai-iltapäivän aikana". En tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua, onko se totta vai ei, mutta puheenkaltaista teksti tosiaan on. Ehkä teksti on oikeasti syntynyt puheesta, ehkä kirjailija haluaa oikeuttaa ilmaisutapansa lisäämällä tällaisen huomautuksen. Väliäkö sillä.

Tunnelman ja kiehtovan kerronnan yhdistelmä tekee kirjasta mieleenpainuvan lukukokemuksen. Jyrki Lappi-Seppälän suomennos toimii loistavasti, erityisesti murrepätkät ovat osuvia.

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Into

2 kommenttia:

  1. Hyvin kuvailet kirjaa. Itse olen lukenut jonkin verran kirjoja Latinalaisesta Amerikasta, ja olihan tämäkin pakko lukea heti kun se ilmestyi. Vei aikansa tottua tuohon lörpöttelevään kirjoitustyyliin ja kappalejaon puutteeseen, mutta lopulta kyllä pidin tästä kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, hetki menee totutellessa mutta sitten tykästyy. Sellaistahan se on aika monien kirjojen kanssa, ja hyvä niin.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!