Kirja on WSOY:n Bon-sarjan keveä pokkari, jonka lukaisee päivässä (204 s.). Jo takakannesta selvisi, että päähenkilö on 17-vuotias Mia, jonka elämän muuttaa peruuttamattomasti kohtalokas tapahtuma. Kirja kertoo Mian perheestä, elämästä ja tulevaisuuden haaveista ennen kyseistä tapahtumaa ja juuri sen jälkeen. Enempää en kerro, koska paljastaisin liikaa.
En ole aivan kohderyhmää tälle kirjalle, mutta se ei haitannut. Kirjamakuni on riittävän elastinen, jotta kykenen lukemaan sujuvasti kaikenlaista. Olen tänä kesänä ja nyt alkusyksystä seurannut omaa esiteiniäni, 11-vuotiasta tytärtäni, joka on hurahtanut lukemiseen kaksin käsin. Hänkin lukee kirjan päivässä - toisinaan koulupäivinäkin! - ja uusimman Risto Räppääjän seuraksi samana päivänä upposi myös Minecraft-opas. Nyt kirjastosta on lainassa Timi Möhlärin toinen osa sekä vino pino uuden polven tyttökirjoja, jotka kulkevat nimellä Frendejä ja kundeja (tai jotain sellaista Cathy Hopkinsilta). Uskon, että tyttäreni pitäisi tästäkin kirjasta jo nyt. Ehkä annan hänen sen lukea tai ainakin saatan viedä hänet elokuviin tämän kirjan elokuvaversiota katsomaan SF Filmin ystävällisesti lahjoittamilla kahdella elokuvalipulla (tai otan mukaan Tomin, jos hän kykenee). Joka tapauksessa päivitän tämän postauksen, jahka pääsen elokuvaa katsomaan ja kerron, herättääkö elokuva samanlaisia ajatuksia. Ylipäätään pyrin aina lukemaan ensin kirjan ennenkuin katson elokuvaa (ja harvemmin elokuva ylittää kirjaa).
Jos vielä jään -kirjaa lukiessani mietin, että vaikka kyseessä on myös rakkaustarina, ei kirja hairahdu mitenkään harlekiinimaisesti standardikaavaan (tutustuminen, rakastuminen, ryppy rakkaudessa, mahdollista juonittelua tai suuria vastoinkäymisiä, yhteen palaaminen, ihana tulevaisuus onnellisina elämänsä loppuun asti). Hauska - jos kirjan vähän murheellisessa aihepiirissä niin nyt voi sanoa - rakenne tekee sen, että lukija jää pohtimaan, mitä hän itse tekisi vastaavassa tilanteessa, miten pohtisi jäämistä tai lähtemistä.
Ja kyllä se "peruuttamattomasti kohtalokas tapahtuma" on tosiaankin aika murheellinen. Eikä tarina ole mitenkään tavallinen vaikkei se mahdottoman syvällinenkään ole. Ei kaiken tarvitse olla. Suosittelen esiteineille, teineille ja heidän äideilleen.
Päivitys 6.10: Viikonloppuna kolme naisihmistä, iältään 35, 30 ja 27, kävi katsomassa Jos vielä jään -elokuvan. Pyysin suoria kommentteja ja tässä niitä seuraa:
"Meitä oli kolme katsomassa elokuvaa ja tässä meidän mielipiteet elokuvasta: Perusdraamaa. Ei varsinaisesti lokeroitu pelkästään teineille. Hieman köyhä juoni, ehkä ennalta arvattava. Koskettava. Erilainen loppu olisi todennäköisesti säväyttänyt enemmän, koska elokuvassa ei nyt päässyt pintaraapaisua syvemmälle. Tv-sarjamatskua, kerran katsoo. Hyvä elokuva herättää ajatuksia. Tämä ei oikeastaan muuta kuin sen faktan että elämässä joutuu joskus tekemään todella vaikeita valintoja."
Gayle Forman: Jos vielä jään
BON WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!