Paikka vapaana kertoo englantilaisesta pikkukaupungista ja hiukan sen naapurikaupungistakin. Tarinassa on keskiluokkaa, wanna-be -yläluokkaa sekä jopa alempaa keskiluokkaa alempaa löytyvää roskaväkeä. Vanhat kaunat sekä vanhat ennakkoluulot jylläävät ja juonitteluakin on tarinaan kirjoitettu juuri sopivasti.
Tarinassa on kopeita ja ilkeitä, hyviä ja syrjäänvetäytyviä sekä tietysti vääränlaisen leiman saaneita hyväsydämisiä. Ja luonnollisestikaan keinottelu ei kannata, ylpeyskin käy lankeemuksen edellä. Mikäli kirja jäisi näiden peruskuvioiden tasolle, se ei kantaisi Emmerdale-sarjan jaksoa pidemmälle. Henkilöt on hahmoteltu kuitenkin niin elävästi ja taidokkaasti, että lukija kokee pääsevänsä tarinaan sisälle. Eivätkä ratkaisut ole kuitenkaan ilmeisiä. Äitini luki kirjan myös ja sanoi tarinan jääneen mieleen pitkäksi aikaa. Nämä epäilmeiset ratkaisut, jotka jäävät mieleen, ovat synkähköjä. Tai no. Synkkiähän ne ovat. Ikäviä. Mutta niinhän se elämä monesti menee: iloisuus ja hyvin menevät asiat ovat itsestäänselviä, kunnes jotain ikävää sattuu.
Ainoa asia, joka minua tässä kirjassa vaivasi, olivat henkilöiden nimet. Taidan kärsiä jostakin nimien hahmotushäiriöstä, mutta minusta on lukijaparan ärsyttämistä nimetä päähenkilöitä nimillä Andrew, Aubrey, Gavin, Barry, Howard, Colin, Miles ja Simon. Nimisokeuteni häiritsi pitkän aikaa, koska jouduin monesti pohtimaan, että kukas tämä nyt sitten olikaan. Enpä muista vähään aikaan niin solmuun menneeni nimissä. Vanhuus?
Jos siis pidät brittiläisen elämänmenon kuvauksesta, joka ei lopu liian lyhyeen, lue ihmeessä! Unohda kirjailijan nimi, sillä ei ole merkitystä. Teksti on sujuvaa ja 543 sivua hujahtaa hetkessä. Suomentaja Ilkka Rekiaro ansaitsee kiitoksen, kieli soljuu brittiläisen täsmällisesti.
J.K. Rowling: Paikka vapaana
Otava
Tämä sai surulliseksi!
VastaaPoista