Jostain syystä minuun iski nipotus lukiessani. Tai no, sitä ei voinut välttää. Luen pilkuntarkasti ja huomaan kirjoitusvirheet ja epätarkkuudet niin helposti, että se jo häiritsee omaa lukemistani. Ainakin, jos virheitä on paljon. Soljuva juoni ei siinä auta. "Hiilidioksiini" (s. 75) voisi mennä vielä kieli poskella -ilmauksena, mutta "Mincraftia" pelataan sivulla 120, se on jo virhe. Myös "By, by my darling!" (s. 38) voisi olla vitsi, vaan ei ole, koska se on kirjan henkilön huudahdus.
Päähenkilöä kutsutaan nettiaddiktiksi ja nettifriikiksi ja siitä on osoituksena se, että hän surffailee netissä aamuyöhön asti. Tuolla perusteella aika moni voisi itseään friikkinä pitää. Kirjassa puhutaan myös internetin pimeästä puolesta, mutta se jää maininnan tasolle. Joissakin kohdissa tiputellaan muka huolimattomasti eri pelien tai vertaisverkkojen nimiä, mutta mikään ei vie niitä yhtään syvemmälle eikä lukija opi niistä mitään uutta. Ei jännärin toki mikään oppikirja tarvitse olla, mutta moni muu kirjailija avaa käsitteitä hiukan syvemmälle auki, etenkin ns. ajankohtaisissa asioissa.
Natkutus sikseen, Hotelli Kaliforniaa oli oikein mukava lukea. Tapahtumat kuvataan elävästi ja tapahtumapaikat niinikään heräävät henkiin lukijan mielessä. Myös Arabiaemiraateihin kirjoitetut henkilöhahmot vaikuttavat autenttisilta.
Kirjan luettuani googlailin Kirsi Merimaata, joka paljastuukin kahden kirjailijan pseudonyymiksi (Marja Lennes ja Pirjo Peltoniemi). Myllylahti kustantajana on myös kiinnostava ja ennätinkin lukea myös syksyn uutuusluettelon ja huomata, että Kirsi Merimaa -nimen alla ilmestyy pian myös uusi jännäri.
Vaikka pieniä epätarkkuuksia poiminkin tämän postauksen aluksi, aion jatkossakin bongailla myös näitä ennenlukemattomia dekkaristeja, koska on mukava saada lukea niin aloittelevien kuin vähemmän tunnettujenkin kynäilijöiden kirjoja.
Kirsi Merimaa: Hotelli Kalifornia
Myllylahti
Kirsi Merimaan kirjoissa vilisee kirjoitusvirheitä. Luin kaksi kirjaa ja sitten kyllästyin.
VastaaPoista