Ilmaisu on tuttua, aforistisesti nasakkaa Tervoa, lämpimin sävyin, päiväkirjan muodossa. Kieli ja kerronta eivät ole yhtä riemukkaita kuin yhdeksänkymmentäluvun Rovaniemi-kirjoissa, mutta kaikessa piilee humoristinen pohjavire. Päähenkilö Jari on neljätoistavuotias, ja heräävä seksuaalisuus on alati läsnä: "Näkki-juomukondomi tuntuu melkein kuin ilman. Ne ei voi olla tosissaan. Olen kulkenut ilman yli neljätoista vuotta eikä hyvältä ole tuntunut."
Tarinasta ison osan haukkaavat kaksi matkaa, ensin perheen kanssa Neuvostoliittoon ja sitten opettajan kanssa DDR:ään, ja 70-luvun punainen ajankuva on vivahteikasta ja uskottavaa, ymmärtävää ja eläytyvää. Päähenkilö on sivustaseuraaja, kaikessa, mutta sellaista elämä on: "Kohta kasvan aikuiseksi. Kohta myös minä saan leikkiä." Nuoruus on toivoa täynnä.
Kritisoin Esikoista siitä, ettei se aivan kyennyt rakentamaan omaa maailmaa, jota jäisi ikävä kirjan päätyttyä. Revontultentie kykenee.
Jari Tervo: Revontultentie
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!